Heipä hei, sinä outo maan muukalainen.
Ihmettelen totisesti tarkoitusperiäsi, sillä et sinä kyllä hyvästä tahdosta tai mielenkiinnosta tällä sivulla ole, ennemminkin epäilen pakotusta tai silkka sääliä. Tai sitten vain olet kovasti komeiden miesten perään ja haluat nähdä Kioto-hottiksen ;)

Eniveis, tervetuloa. Ole hyvä ja nauti (---:

Kioto Greenhill, ikää 22 vuotta, oli juuri muuttanut vasten tahtoaan suurkaupungin vilskeestä maaseudun tyhjyyteen. Hän joutui pahoihin vaikeuksiin edellisessä asuinpaikassaan, ja joutui sen vuoksi vaihtamaan maisemaa vikkelästi ja mahdollisimman syrjäiseen ja tuntemattomaan paikkaan - ensimmäinen alle viidensadan asukkaan joka vastaan tuli, sattui olemaan Viper Valley.


Matkarahansa, 20 000 simoleonia Kioto hankki edellisen kotinsa äkkimyynnillä. Äkkirikastuneena ja rämäpäisenä Kioto osti suuren tontin, ja yllättyi suuresti kun hänen käteensä jäikin vain 4800 simoleonia kodin rakentamista ja sisustamista varten. Tämähän ei kuitenkaan kultapoikaamme lannistanut; eihän raha maailmasta lopu.


Tietotavoitteinen Kioto haaveilee saavuttavansa joskus seikkailu-uran huipun. Tarkkoja luonnepisteitä tai horoskooppia en muista, mutta hänen vahvimmat piirteensä ovat siisteys, menevyys ja toimeliaisuus. Himpun verran on herrassa marisijan vikaa, mutta eiköhän hänkin aikanaan ymmärrä, että kaikkea ei voi saada, ei edes melkein kaikkea.


Kuten näkyy, Kioto on komea nuorimies. Hänen äitinsä on supisuomalainen autokauppias, joka ei ole koskaan elämänsä aikana vakiintunut - Kiotolla nimittäin kaksi veljeä, mutta heillä kaikilla on eri isä. Kioton isä on puoliksi japanilainen, puoliksi saksalainen. Isältään Kioto on siis perinyt hieman aasialaismaisen ulkonäkönsä; tummat silmät ja musta tukka. Kioto ei kuitenkaan halua itsensä kaltaista naista; hänen unelmanaisensa on pullea ja punatukkainen, partasuut puolestaan saavat pysyä loitolla.


Ei saanut Kioto tämän komeampaa tönöä aikaan vähäisillä varoillaan, mutta onneksi Rod Humblen lahjoittama tietokone kasvatti varoja sen verran, että tönöön saatiin asianmukaiset huonekalut ja pari ikkunaa.


Tässä näkyy talon pohjapiirros. Seinät jouduin laskemaan valitettavasti alas, sillä kuvakulmaa ei saanut hilattua enää ylöspäin. Kämpästä siis löytyy halvin mahdollinen parisänky, halvin mahdollinen jääkaappi, halvin mahdollinen hella ja niin edelleen. Valitsin lamppujen sijaan palo- ja varashälyttimet, sillä Kioton rahavaroilla ei ole mahdollista ostaa vähän väliä uutta hellaa tai muita kärähtäneitä tai varastettuja tavaroita. Erillistä wc-tilaa ei ole, vaan sinkkumiehenä Kioto voi tehdä tarpeensa häpeilemättä minne tahansa. Enempiä esittelyjä ei varmaan tarvita, jokainen näkee omilla silmillään mitä talosta löytyy. Pihalla ei sitten olekaan mitään muuta kuin viimeisillä varoilla kaivettu lampi.


Tutustuttuaan uusiin tiluksiinsa Kioto alkoi selvittää päätään naukkaillen samalla purkkiherkkua. Miksi hän hankki itsensä niin kamaliin vaikeuksiin aiemmassa asuinpaikassaan? Mitä hän olisi voinut tehdä toisin? Entä jos Viper Valleyssakin on oma mafia, joka ei hyväksy vastaväitteitä? Tuhannet kysymykset pyörivät Kioton aivoissa, ja hän lopulta hän suuttui itselleen ja päätti keksiä muuta puuhaa kuin ajattelua.


Ja mikä olisikaan parempi rentoutumiskeino kuin lepposa kaupunkikierros? Kioto suki kuontalonsa kuntoon, pyyhki purkkiherkkunorot leuastaan ja tilasi taksin. Ja ei kuin suunta kohti paikallista yhdistettyä ostoskeskus-ravintola-yökerhoa eli yhteiskeskusta. Ehkäpä hän löytäisi sieltä jopa ystäviä ellei peräti elämänsä rakkauden?


Keskellä kirkasta, aurinkoista päivää ei yhteiskeskuksessa ollut paljoakaan väkeä, joten ensi alkuun Kioto teki tuttavuutta vain flipperin kanssa. Ja huonolla menestyksellä, sillä miehen suu ei suostunut millään vääntymään hymyyn. Pikemminkin kasvot olivat koko ajan surun ja vihansekaisessa kammottavassa irvistyksessä.


Kioton päivän taisi pelastaa tämä suht komea baarimikko - ties vaikka Kiotokin jonain päivänä saisi tyttölapsen joka mahdollisesti voisi naida tämän salskean nuorukaisen. Täytyy kyllä sanoa tähän väliin, että korvaavat valmiskasvot tekevät ihmeitä!

Mukavan ulkomuodon lisäksi baarimikko, nimeltään Veikko, oli muutenkin oikein miellyttävä kaveri. Hän ei ollut turha nipottaja tai tosikko, vaan naurahteli Kioton vitseille oikeissa paikoissa.


Kioto tietenkin otti asiakseen myös kertoa kaukaisista yliopistoajoistaan. Hän siis totta tosiaan piipahti tovin yliopistolla, sillä loin bodyshopissa unenpöpperössä vahingossa nuoren aikuisen enkä aikuista. Eipä hän kuitenkaan Stenvall-instituutissa kauaa viihtynyt, pari päivää ainoastaan.


Baarimikon puhelinnumeron saatuaan Kioto päätti tutkailla paikan naistarjontaa, joka kuitenkin rajoittui lapsellisenoloiseen Sirja Pulliaiseen. Sirjan pullaposket ja kakkulapiokokoinen leipäläpi eivät kuitenkaan Kiotoa miellyttäneet, ja hän suuntasikin yläkertaan yökerhon parvekkeelle.


Ja sieltä se vasta kaunotar, tosin ei pullea ja punatukkainen, löytyikin! DJ-pöydän takana jammaili oikea helmi. Ikävä kyllä meteli parvekkeella oli niin kova, että Kioto ei saanut vaihdettua kaunokaisen kanssa kuin pari sanaa, mutta sekin riitti; Kioto sai neidin puhelinnumeron.


Pakottavan vessahädän, väsymyksen ja nälän vuoksi Kioto joutui jättämään yhteiskeskuksen ja lähtemään kotiin. Taksia odotellessaan hän intoutui jopa räppäämään, niin onnellinen hän oli sen kauniin neidin tapaamisesta.


Iloisin mielin Kioto astui taksiin. Hän vielä palaisi yhteiskeskukseen ja ottaisi selvää mystisestä kaunottaresta.


Vessapuuhat tehtyään (siitä toimituksesta ette varmaan kaipaa tarkempaa tietoa?) Kioto syventyi ah-niin-kammottavan-vaikeaan asiaan; lihavoileivän valmistukseen. Pari sormea taisi katketa, siihen malliin se voiveitsi heilui.


Mietteliäänä Kioto pureskeli leipäänsä. Rahaa ei ollut kehuttavasti, ja jääkaapinkin peräseinä alkoi jo uhkaavasti vilkkua. Samassa hän keksi oivan tuuman; hän etsisi töitä!


Nopsasti hän kipaisi ulos, nappasi sanomalehden ja palasi sisälle sitä lukemaan. Tarjolla kaikenmaailman koekaniinihommia sun muita, mutta ei mitään seikkailuun liittyvää. Ja seikkailijaksihan Kioto tahtoi. Ei siis auttanut kuin odottaa vielä ja toivoa, että seuraavan päivän lehdessä olisi jotain.


Pettyneenä Kioto nousi ja asetti lehden keittiötasolle. Hän pohti, mitä voisi tehdä kohentaakseen rahatilannettaan edes hieman, kun töitäkään ei ollut tarjolla. Mitään ylivoimaisen nerokasta ei päähän pälkähtänyt, ja hän päätti palata yhteiskeskukseen ja yrittää saada puheyhteyttä nättiin DJ-tyttöön.


Kioton ollessa puhelinyhteydessä taksipalveluun, pihalle pelmahti naapuruston tervetuliaiskomitea, mutta eihän Kiotolla ollut aikaa heidän kanssaan rupatteluun.


Kioto ehti seisoa odottamassa taksia vain pari minuuttia, kun se jo kaarsi mutkan takaa ja pysähtyi talon eteen. Ei muuta kuin kyytiin vain, ja kohti yhteiskeskusta.


Vaan ei näkynyt unelmatiskijukkaa mailla eikä halmeilla. "Ehkä hänellä on ruokatunti tai jotain", Kioto ajatteli ja päätti itse leikkiä tiskijukkaa odotellessaan.


Kioto ei ehtinyt kauaa värkätä dj-kopissa, kun sitä saapui hallinnoimaan täysin outo mies. Kioton kysyessä missä aiemmin kopissa häärännyt nainen oli, mies vastasi että nainen oli tullut huonovointiseksi ja joutunut lähtemään kotiin.


Kioto pettyi karvaasti, ja meni harmissaan porealtaaseen lillumaan. Miehen jo ennestään synkkää mielentilaa ei tyynnyttänyt kolmen muun miehen tunkeminen samaan altaaseen. Kaiken kukkuraksi miesten oli vielä pakko kerskua suhteillaan ja naisystävillään. Siinä vaiheessa Kiotolla keitti, ja hän nousi vihaisena altaasta.


Rauhoittuakseen herramme päätti mennä rentoutumaan kuplapuhaltimen avulla. Sellainen oli ollut Kioton entisen asuinkaupunginkin melkein jokaisessa yökerhossa ja puistossa. Kuplapuhallin toikin Kioton mieleen niin ikäviä kuin miellyttäviäkin muistoja.


Hetken aikaa puhalleltuaan Kioto alkoi jo rentoutua. Ainakin hänen unelmanaisensa oli itse pahoinvoiva, eikä hän esimerkiksi ollut joutunut lähtemään kotiin hoitamaan kymmentä lasta ja kahta saksanpaimenkoiraa! Kioto aivan nauroi itselleen. Ehkä se johtui kuplapuhaltimesta, ehkä jännityksen laukeamisesta, mutta pitkästä aikaa Kioto tunsi itsentä täysin rennoksi ja vapautuneeksi.


Iloisen mielensä johdosta Kioto päätti jälleen hieman tsekata paikan naistarjontaa, joka ei ollut hääppöinen. Ainoastaan tämä leveänenäinen nainen oli liikkeellä puutarhakerhon puheenjohtajan lisäksi.


Edelleen kuplahumalassa Kioto keksi mahtavan keinon ansaita rahaa - hänhän voisi viihdyttää muita räppäämällä rahasta! Ainakin leveänenäisen naisen vierellä seisonut mies, Alpertti, kiinnitti hieman huomiota Kiotoon.


Pimeän laskeuduttua asteli yhteiskeskuksen pihamaalle tällainen ilmestys, Irina Korpi nimeltään. Nainen kuitenkin oli vain läpikulkumatkalla, eikä hän edes pysähtynyt vilkaisemaan yhteiskeskusta.


Väsyneenä parituntisesta räppäämisestään Kioto tarkisti päivän saldon, joka oli olematon. Ei ainuttakaan simoleonia! Vihaisena Kioto paiskasi rahapurkin maahan, ja se särkyi tuhansiksi siruiksi.


Onnellisuutensa kadottanut Kioto tilasi taksin ja vaihtamatta edes vaatteita astui sen kyytiin ja käski ajaa suorinta tietä Kurimuksenkujalle. Ehkä kodin rauhallinen ilmapiiri taas kohentaisi hänen mieltään.


Taksin kaartaessa Kioton kodin eteen oli aamu jälleen valjennut, ja Joonas Karstakin oli liikkeellä. Kioto vaihtoi nopeasti taksissa arkiasun ylleen ja tervehti Joonasta ohimennen.


Lehdenjakaja oli jo käynyt, ja Kioto nosti lehden toiveikkaana maasta. Ehkä nyt tärppäisi!


Tutkittuaan työpaikkailmoituksen pienintä pränttiä myöten Kioto huokaisi raskaasti. Ei vieläkään mitään seikkailunjanoiselle miehelle! Kioton laskelmien mukaan laskutkin tulisivat huomenna, eikä hänellä ollut simoleonin puolikastakaan. Yksinäinen ja rahaton - voiko enää mikään häntä tästä suosta nostaa?


Vastaus Kioton rukouksiin astelikin pian näkökenttään; ennustajaeukko. Ennustajat ovat tunnettuja ilmiömäisestä deittipalvelustaan, he Kioton kuuleman mukaan löytävät aina asiakkaalle sopivan kumppanin.


Innosta puhkuen Kioto juoksi tervehtimään kaapuun pukeutunutta vanhusta. Vanhus arvasi, että Kiotolla on rakkaushuolia, ja lupasikin pientä korvausta vastaan hankkia tälle treffiseuraa.


Kuultuaan, että deittiseura maksaa, Kioto epäröi hieman. Hänellä ei kyllä olisi oikeasti ollut varaa siihen, mutta päätti kuitenkin pulittaa eukolle 17 simoleonia saadakseen edes jonkinmoisen kumppanin.


Ennustajaeukko ei ilahtunut Kioton minimaalisesta maksusta, mutta hyväsydämisenä hän kuitenkin totesi, että parraton seuralainen varmasti miellyttää Kiotoa.


Jännittyneenä Kioto tuijotti eukon kristallipalloon, ja näki siellä myös vilauksen yhteiskeskuksen nätistä dj-tytöstä. Hän sanoi ennustajalle nähneensä unelmien naisensa, mutta eukko ei välittänyt - jotain rajaa kuitenkin ystävällisyyteenkin.

Kotvasen kuluttua paikalle levitoi tällainen pizzakuski, jonka nimen ehdin valitettavasti unohtaa.


"Njaah, eihän tämäkään neiti niin kamalan kammottava ole", Kioto ajatteli ja kätteli uuden tuttavuutensa.


Pieninenäinen ja pottakampauksinen nainen oli aivan ihastuksissaan Kioton tapaamisesta, olivathan nämä hänen 35-vuotisen elämänsä ihka ensimmäiset oikeat treffit. Kioto puolestaan suhtautui naiseen hieman varauksella, sillä onhan tunnettu fakta, että yli kolmekymppisille naisille kasvaa viikset.


Jotain positiivista löytyi neidin ulkonäöstä - Kioto piti kovasti hänen korvannipukoistaan. Eivätkä kynnenalusetkaan niin pahat olleet.


Yksi naisen huonoista puolista oli lapsellisuus - tämä kun koko ajan yritti innostaa Kiotoa tyynysotaan. Ruotsin suuren untuvakohun jälkeen Kioto ei kuitenkaan ollut untuvatyynyihin koskenut, eikä siksi intoutunut sotasille naisen kanssa. Huomatkaa stalkkaava ennustajaeukko.


Hellyydenkipeydessään Kioto alentui jopa flirttailemaan pottakampaus-naiselle. Kauan ei parin hellä hetki kuitenkaan kestänyt, sillä naisen lapsellisuusbakteerit valtasivat Kioton mielen...


... ja tulos oli tämä! Kioto ehdotti naiselle pallottelua, ja nainen überlapsellisena tietysti innostui aivan hiiteen. Eikä naikkonen suostunut millään putoamaan kalalampeen, vaikka Kioto yritti heittää pallon siten että nainen liukastuisi rantatörmältä ja molskahtaisi veteen.


Pallottelutuokion jälkeen alkoi olla jo hyvästien aika, ja Kioto kuvitteli ystävällisen halauksen riittävän naiselle. Naikkosen mieliksi hän vielä sanoi "nähdään, nättimys", mutta ei todellakaan tarkoittanut sitä.


Epä Kioto kuitenkaan pelkällä halauksella hyvästeistä selvinnyt - nainen vaati suukkoa. Nopeasti ja huomaamattomasti Kioto suikkasi pikaisen suukon naisen suulle peläten, että tämä vaatisi vielä jotain. Talon avoimesta ikkunasta kantautui kuitenkin puhelimen äkäinen pirinä, ja Kioto sai hyvän syyn kipittää sisälle. Oven hän tietysti lukitsi perässään.


Ettekä muuten ikinä arvaa kuka soitti!
Kioton kissamaisen kehräävästä ilmeestä nokkelimmat saattoivat päätellä jopa oikein - langan toisessa päässä oli nimittäin kaunis dj-tyttömme! Nimekseen neitimme sanoi Impi, ja hänen lempipuheenaiheensa tuntui olevan yliopisto, sillä siitä hän ainakin kovasti teki selkoa.


Kioto kuunteli Immen (erisnimientaivutushallussa.com) ääntä haltioituneena. Nainen oli huomannut hänet! Hän ei ollutkaan säälittävän surkea idiootti!


Hieman ujostellen ja arastellen Kioto ehdotti Immelle tapaamista. Kioto olisi halunnut tavata naisen yhteiskeskusella tai stadissa, mutta Impi tahtoi tavata Kioton luona, sillä hän voisi joutua töihin yhteiskeskuksessa.


Kioto leijaili parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella mennessään odottamaan unelmanaistaan ulos. Kauhukseen hän huomasi pieninenäisen pottapään hilluvan vielä pihalla, ja kävi sanomassa tälle kovasanaiset ja julmat heiheit ja heivasi tämän naapurin pihalle.


Kioto heivasi edellisen treffiseuralaisensa muualle kreivin aikaan - Impi nimittäin asteli juuri näköpiiriin. Hermostuneena Kioto säntäsi heti juttelemaan, eihän sitä tiedä vaikka Impi olisi saanutkin päähänsä vain käväistä.


Hurmuripoikana Kioto kehui Immen ulkonäköä, jopa täysin rehellisesti ja ilman taka-ajatuksia. Impi oli otettu, kukaan ei ollut koskaan ennen puhunut hänelle niin kauniisti!


Täytyy takoa kun rauta on kuuma. Kioto heitti lisää löylyä kiukaalle ja käytti kaiken charminsa Immen viettelyyn.


Eikä suinkaan turhaan: Impi oli aivan taivaissa!
Tässä vaiheessa Kioto oli aivan ekstaasissa; Impi oli mukava ja hyvällä huumorintajulla siunattu. Voiko enempää kaivatakaan?


Immen silmiin katsoessaan Kioto tunsi sydämensä sulavan ja polviensa valahtavan veteliksi. Myös Impi taisi tuntea samoin, hänen lauseensa katkeilivat ja hän unohtui vähän väliä katselemaan Kiotota.


Kohtelias Kiotomme tietysti muisti myös kysellä Immen kuulumisia, ja Impi kertoikin tekevänsä yhteiskeskuksen dj'n hommaa vain lähinnä huvikseen, virallisesti hän on työtön. Kioto ymmärsi Immen pitävän mustatukkaisista miehistä jotka eivät meikkaa, mutta rakkaudenhuumassaan hän ei saanut sanoistaan selvää eikä ollut aivan varma.


Immen vuoksi Kioto oli valmis uhraamaan pari tyynyäkin ja yllytti naisensa villiin tyynysotaan. Impi ei turhia aikaillut, vain kosti Kioton odottamattoman yllätyshyökkäyksen lisauttamatta tätä kunnolla tyynyllä takaraivoon!


Pitkän mutta hauskan tyynysodan päätteeksi Kioto ja Impi tekivät välirauhan. Eihän sitä kukaan jaksa koko iltaa riehua.


Kioto otti asiakseen jälleen vähän lämmittää Impeä, sillä hän ei ollut varma olivatko tämän tunteet viilentyneet sodan aikana. Katse parikymmentä senttiä Immen silmien alla Kioto kehaisi Immen kauniita hiuksia, ja Impi vain nauroi Kioton epätoivoisille iskuyrityksille lempeästi.


Kioto tietysti luuli, että Impi nauroi hänelle, koska ei ollut vielä huomannut Kioton häikäisevää komeutta. Oli siis aika ottaa kaikkein järeimmät konstit käyttöön ja hieman vihjailla.


Hetken Kioto pelkäsi Immen sulavan silmiensä eteen - vihjailu oli tehnyt tehvänsä.


Lähinnä itseään rauhoitellakseen Kioto kertoi tähän väliin pari vitsiä, ja leijui taivaissa kun Impi jopa nauroi niille. Siinä oli nainen hänen mieleensä.


Kioton vitsejen jälkeen pariskunnan välille syntyi vaivaantunut hiljaisuus. Kumpikin yritti vain kuumeisesti keksiä jotain sanottavaa, mutta kaikki sanottava tuntui niin turhalta.


Pitkän hiljaisuuden jälkeen Kioto ehdotti Immelle selkähierontaa todeten, että tyynysodan on todistettu aiheuttavan selkä- ja hartiavaivoja.


Impi suostui hierontaan ilomielin, ja hellän hetken jälkeen hän katseli Kioton tummiin silmiin ja kuunteli tämän puhetta.


Yhtäkkiä Kioton teki mieli halata Impeä, ja hän kaappasikin naisen syleilyynsä empimättä. Awwww, suloista *__*


Jälleen pääsi hurmuri-Kioto irti. Tällä kertaa Kioto suukotti arkaillen Immen kättä peläten, että Impi olisi käsisuukkokauhuinen tai muuten vain arka. Pelkoon ei ollut aihetta, sillä Impi kihersi naurusta Kioton suukotellessa hänen kämmenselkäänsä.


Käsisuukkojen jälkeen päästiinkin itse asiaan; Kioto rohkaisi mielensä ja suuteli Impeä pikaisesti suulle. Immen suutelu oli tyystin erilaista kuin sen ällöttävän pottakampausnaisen, Immen ylähuulen yläpuolella ei versonut tummaa karvaa eikä hän tyrkyttänyt itseään.


Suukon jälkeen Kioto loikkasi kultansa syliin ja miltei hihkui onnesta. Mikään ei voisi enää sammuttaa nuorta lempeä!


Pari halaili tovin jos toisenkin, kunnes Impi totesi kellon olevan jo aika paljon. Kioto säikähti, sillä hän pelkäsi Immen lähtevän omille teilleen ja jättävän hänet aivan yksin. Impi kuitenkin rauhoitteli Kiotoa ja sanoi, että ei hänellä ollut kuitenkaan vielä minnekkään kiire.


Huojentuneena Kioto suuteli Impeä uudelleen, ja siitä suudelmasta kehkeytyi varsin tulinen suudelma. Suudelman jälkeen Kioto kuiskasi Immen korvaan jotain, ja Impi hymyili.


Pari suuteli vielä oikein romanttisesti, ennen kuin Kioto lähti suuntaamaan sisätiloihin Impi vanavedessään. Ai ai ai, ei kai tämä ole sitä mitä kuvittelen..?


Kyllä vain. Rakas Kiotoni johdatti Immen sängylleen äitinsä ainaisista sukupuolitautivaroituksista huolimatta.


Ja näinhän siinä tietysti kävi.


Rakastuneita katseita sateli vielä petipuuhien jälkeenkin, eli tämä rakkaus ei ollut vain navan alapuolista.


Eivätpäs unohtuneet suukotkaan ^^,


Kauan kestäneen suutelon jälkeen Impi kuitenkin Kioton harmiksi vaihtoi söpön pinkin alusasunsa arkiasuun ja vessakäynnin jälkeen lähti kävelemään kohti kotiaan Kioton jäädessä petaamaan petiä surullisena. Ei kai suhde vain päättynyt tähän?


Kioton lähtiessä viemään eilisen päivän lehteä roskiin, hän näki Immen loittonevan selän ja ikävä raastoi hänen sydäntään.


Hieman oloaan parantaakseen Kioto väänsi kasvoilleen tekopirteän hymyn ja sanoi hyvät huomenet lehdenjakajalle toivoen, että tämän tuomassa lehdessä olisi jotain mielenkiintoista.


Edelleen toiveikkaana Kioto vei lehden sisään ja selasi työpaikkailmoitukset esiin. Tiedeuralla oli edelleen työtä, samoin lainvalvontaa.


Vaan seikkailu-uralle ei edelleenkään kaivattu lisävoimia. Kioto pettyi raskaasti ja päätti, että jos huomennakaan ei olisi seikkailijalle töitä, hän ottaisi minkä tahansa työn.


Hieman rahaa tienatakseen Kioto kaivoi maasta purkillisen kastematoja, otti onkivapansa esiin ja alkoi onkia haaveenaan napata kuuluisa kultalohi. Hän kuitenkin oli niin ajatuksissaan, että ei huomannut vaikka siiman päässä käväisi kala nykimässä. Kioto vain ajatteli Impeä ja tämän kauniita silmiä.

~~~~~~~~~~

Pahoittelen suuresti joissain kuvissa näkyviä ihmissuhdemerkkejä, mutta en saanut ne piilottavaa koodia toimimaan. Yritän toiseen osaan mennessä saada ne jotenkin kätkettyä, etteivät enää pomppisi häiritsevästi missä sattuu.

Mitäs luulette, saako Kioto Impensä? Kuullaanko pienten jalkojen tepsutusta?
Se jää nähtäväksi, pysykää linjoilla ja kommentoikaa (: