Tervepäs terve taas ja terveisiä pääsiäiskukolta!
Ei ole viimeaikoina ollut oikein motivaatiota kirjoittamiseen, ja siksi nyt olikin tämmöinen parin viikon tauko ennen tätä osaa. Edellisen osan kommentteihinkaan en ole ehtinyt vastailemaan - osittain syy on siinä, että nyt on ollut ainakin triljoona koetta, osittain siinä etten ole muistanut ja osittain siinä, että nettini on pätkinyt viimeisen viikon suurin piirtein kahden minuutin välein. Tekosyitä, tekosyitä ;)

Muttamutta, tässä teille nyt tämä uusi osa jossa paljastuu perijä. Osa edellisen kirjoituksen kommentteihin tulleista äänistä hieman epäilytti, sillä ne olivat tulleet samana päivänä neljän minuutin sisällä ja niissä äänestettiin kaikissa samaa henkilöä. Eniten päätökseen vaikuttivat radolassa saadut äänet, sillä ne ovat taatusti luotettavia eikä kukaan ole voinut äänestää kahdesti.
Noniin, pulinat pois ja lukemaan!
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨


Greenhillien osakuntatalossa elämä jatkui kahden pariskunnan voimin. Parhaimmillaan seitsemän henkeä sisältänyt talo oli hiljentynyt kummasti, televisiokanavasta ei enää tapeltu ja kauppalaskut olivat pienentyneet huomattavasti. Laskujen pienenemistä seurasi se, että eräänä kauniina päivänä kun rahat polttelivat taskussa, Orville tilasi Simby Hallista kuntopyörän. Se olikin heti ensimmäisestä päivästä lähtien kovassa käytössä kuntoiluvimman vallatessa talon.


May oli yksi kuntoiluvimman suurimmista uhreista. Hän oli alkanut huolehtia ulkonäöstään entistä enemmän, ja avannut Nagaian kannustuksen johdosta jopa päälaelle köytetyn nutturaponnarinsa. Uuteen hiustyyliin piti tietty loihtia sopiva meikki, ja Nagaia oli teki työn enemmän kuin mielellään. Hänen kursseillaan kävi pari tyttöä, jotka olivat käyneet maskeerauskurssin ja tietysti opettaneet myös Nagaialle meikkiniksejä. Niillä nikseillä Nagaia sitten taikoi Mayn kasvoille omasta mielestään täydellisesti istuvan meikin.


Kolmas lukukausi alkoi lähestyä loppuaan, eikä Nagaia ollut vielä ehtinyt tehdä lopputyötään. Typyn ei auttanut muu kuin tarttua toimeen, sillä hän halusi kovasti pitää keskiarvonsa parhaassa mahdollisessa. Myös perijävalinta oli pian edessä, ja hän halusi näyttää vanhemmilleen että pärjäsi elämässään vallan mainiosti.


Nagaian uumoilut kävivät toteen; muutaman päivän kuluttua puhelin soi. Kilpajuoksu puhelimen luo oli tiukka, mutta lopulta voiton vei Osaka.


"Osaka Greenhill puhelimessa", Osaka henkäisi luuriin jännittyneenä tietäen, että linjan toisessa päässä ei voinut olla kukaan muu kuin isä.


"Kiitos kysymästä, oikein hyvää kuuluu. Meillä molemmilla menee koulussa tosi hyvin, ja lisäksi rakkausasiatkin ovat oikein hyvällä tolalla. Niin, tiedän, että päätöksenne tulee olemaan vaikea", Osaka selitti. Linjalle tuli hetken kiusallinen hiljaisuus, kunnes Kioto linjan toisessa päässä sanoi jotain. "Mitä? Siis olette jo päättäneet? Oletin, että tekisitte päätöksenne vasta, kun olemme päässeet yliopiston loppuun.."


Osaka kuunteli hiljaisena jonkin aikaa isänsä puhetta. "Okei, kyllähän tämä näinkin käy. En usko, että kummallekkaan meistä olisi kovin iso menetys jättää yliopisto kesken. Ei täällä niin mukavaa kuitenkaan ole", Osaka naurahti kotvasen kuluttua.


"Siis mitäh? Oikeasti? Oletteko te nyt aivan varmoja tästä..? Olemmeko jotenkin painostaneet teitä? Voimme kyllä varmaan odottaa, jos tahdotte lisää miettimisaikaa... Ai, ei vai? Hyvä on", Osakan hengitys kiihtyi.


"Vai niin... Okei, ilmoitan Nagaialle. Kaikki on okei, olen varma siitä. Juu, kuulemiin ja mukavaa patikkaretkeä", Osaka sanoi vielä ennen kuin laski luurin alas. Hän kutsui Nagaian sivummalle juttutuokiota varten.


"Öh, Nagaia. Isä ja äiti ovat päättäneet perijän", Osaka sanoi vilkuillen hermostuneena käsiään.
"Noh, älä turhia aikaile, kuka perii? Kerro jo!" Nagaia hoputti pyöritellen silmiään. Miksi ihmeessä Osaka stressasi asiasta niin paljon?


"Krhm, tuota... Et varmaan halua kuulla tätä, mutta... Minä perin".
Nagaia hiljeni hetkeksi ja hänen suunsa loksahti auki.


"Sehän on hienoa! Loistavaa! Minä jotenkin tiesin tämän, ja olen onnellinen puolestasi. Olen onnellinen myös omasta puolestani, en olisi halunnut niin raskasta taakkaa harteilleni", Nagaia naurahti iloisesti. Hän oli tavallaan toivonut, että hänet valittaisiin, mutta hän oli kuitenkin aidosti onnellinen veljensä puolesta.


"Isä tahtoo, että palaan mahdollisimman pian kotiin. Tai siis kotiin ja kotiin, hehän ovat muuttaneet, mutta sinne missä he asuvat", Osaka sanoi huitaisten kädellään siihen suuntaan missä uskoi uuden talon olevan. Jostain stadista Kioto oli puhunut, tarkemmat ajo-ohjeet hän saisi Simirosta.
"Noh, oletko jo kertonut Maylle? Kai sinä pyydät hänet mukaasi?" Nagaia vihjaisi. "Älä heitä kaunista naista hukkaan", hän vinkkasi ja iski silmäänsä. "Voi olla, että et löydä mistään Mayn kaltaista naista, jos nyt hylkäät hänet".


"En ole vielä kertonut hänelle, en tiedä tahtooko hän tulla mukaani. Pelkään, että hän ei tahdo.."
"Kysy ihmeessä, senkin pönttö! Totta kai hän haluaa, etkö ole älynnyt, että hän on hiusrajaansa myöten rakastunut sinuun!" Nagaia huudahti ja lähti huoneesta huudellen samalla Mayn nimeä. "Osakalla on asiaa sinulle", hän ilmoitti kun näki Mayn kipittävän portaita alas.


May tuli huoneeseen kohotellen kulmiaan. Mikä oli niin tärkeää, että hänen ripsentaivutusoperaationsa piti keskeyttää?
Osaka pyöritteli käsiään hermostuneena. Huoneessa oli aivan hiljaista, kumpikaan ei sanonut sanaakaan.


Hetken kuluttua May avasi suunsa. "Nagaia sanoi, että sinulla on jotain asiaa", hän sanoi naurua äänessään. Ilmeisesti Osakasta piti lypsää kaikki tiedot, jotka halusi. "Ja ymmärsin, että se liittyi jotenkin perijävalintaan".


"Niinnojoo, isä soitti. Hän sanoi, että minä perin", Osaka hönkäisi nopeasti heiluttaen käsiään. "Minun pitää lähteä mahdollisimman pian heidän luokseen. Siis muuttaa asumaan sinne".


"Voi, sehän on mahtavaa! Olen niin iloinen puolestasi. Koska lähdet?" May kysyi outo sävy äänessään. Hän ei ollut uskonut, että Osaka lähtisi niin pian... Ilman häntä.
"Lähden ihan kohta, mutta ensin ta-tahdon tietää, että t-t-tuletko mu-mukaani? Muutatko k-k-ka-kanssani vanhempieni luo?" Osaka änkytti katsoen Mayta silmiin arasti.


May säpsähti ja tunsi kyyneleiden vyöryvän silmiinsä. "Tietysti tulen! Tietysti! Ihanaa kun pyysit!" hän iloitsi ja loikkasi Osakan kaulaan. Myös Osakan silmät kostuivat, kun hän hetken päästä laski Mayn maahan. "Menen soittamaan taksin", hän sanoi pyyhkien silmiään.


Muutaman minuutin kuluttua Osaka kiskoi ylleen hailakan valkoisen hupparin ja rumat mustat farkut, auttoi Mayta löytämään itselleen jonkinlaiset aikuisvaatteet ja meni pihalle odottamaan taksia.


Osakan perässä pihalle tuli May, joka oli vetäissyt ylleen tylsän, mustan paidan ja valkopinkit urheiluhousut.


Parinkymmenen minuutin ajomatkan jälkeen taksi jätti Osakan ja Mayn Greenhillien talon pihaan. Siinä postilaatikolla seistessään Osaka keräsi kaiken rohkeutensa ja moiskautti ensisuudelmansa Mayn huulille. Suudelman jälkeen molemmat punastelivat hiukan, ja punan laskeuduttua he lähtivät käsi kädessä kohti ulko-ovea. Sisään päästyään he vaihtoivat vaatteensa sopivampiin ja suutelivat uudelleen, tällä kertaa hieman varmemmin.


Ennen kuin kukaan oli ehtinyt sanoa sanaakaan, Osaka polvistui Mayn eteen ja kosi tätä Kioton seisoessa vieressä ihmeissään. May tietysti suostui ilomielin tuijottaen lumoutuneena Osakan hankkimaa kultaista sormusta.
Älkää välittäkö leijuvista punaisista sydämistä, ensisuudelman jälkeen tuli pienoinen bugi -.-" Onneksi kuitenkin korjaantui pelehtimällä : DD


Kosimisjupakan jälkeen Impi ja Kioto istuttivat nuorenparin pöydän ääreen uteliaina kuulemaan osakuntatalon uusimmista käänteistä. Niitä ei järin paljoa ollut, sillä Nagaian ja Orvillen kihlautuminen oli viimeisin suuri tapahtuma, ja siitäkin Nagaia oli ehtinyt soittaa jo monta kertaa. May kuitenkin kertoi ilomielin juttuja lehtoreista ja häiriköivistä lehmistä, vaikka ne eivät kovin tärkeitä olleetkaan.


Kului miltei yli tunti, ennen kuin Impi lopetti Mayn tenttaamisen ja päästi Mayn ja Osakan viettämään kahdenkeskistä aikaa. Ja kyllähän sen tietää, minne nuorenparin askeleet veivät...


"Oliko äiti mielestäsi liian utelias ja tunkeileva? Usko pois, hän kyllä rauhoittuu kunhan oppii tuntemaan sinut. Hän vain sattuu olemaan tuollainen tiedonhaluinen", Osaka pahoitteli hymyillen vaisusti. May tarttui Osakan käteen. "Ei se mitään, oma äitini on vielä pahempi", hän naurahti ja silitti Osakan sormia.


"Voin kyllä sanoa äidille, että hillitsee hieman.." Osaka oli sanomassa, mutta May sulki hänen suunsa suudelmalla. "Ei sinun tarvitse. Sanottaisiinko niin, että uteluihin vastailu on pieni hinta sinusta", hän kuiskasi.
Njooh, tiedämme mitä tästä seuraa. Mennään alakertaan, jooko..?


Impi ja Kioto olivat jääneet vielä keittiöön keskustelemaan.
"May vaikutti oikein mukavalta tytöltä, kyllä Osaka on löytänyt oikean helmen itselleen. Ja niin kaunis", Kioto ylisti. "Siis miltei yhtä kaunis kuin sinä!" hän lisäsi Immen luodessa happaman katseen häneen.


"Voi Kioto, sinä se osaat olla niin kultainen!" Impi huokasi kun Kioto lähetti hänelle lentosuukon. Kioto naurahti ja nousi ylös. "Taidankin tästä mennä korjaamaan suihkua, siitä ei aamulla tullut vettä kunnolla", hän sanoi, suukotti nopeasti Impeä ja lähti etsimään työkalupakkiaan.


Yläkerran puolella Osaka oli älynnyt, että jos May nyt tulisi raskaaksi, niin lapsen sukunimeksi tulisi Acker. Sitä hän ei halunnut, joten hän kaivoi edellistä sormustakin hienomman sormuksen taskustaan.
"May Acker, tuletko sinä virallisesti minun vaimokseni?"


Mayn mieleen ei tullutkaan kieltäytyä. Hän oli itse asiassa ehtinyt varautua tähän, ja hankkia sormuksen.


Saanen esitellä; Greenhillien suvun ihka ensimmäinen, aito perijäpariskunta.


Päivät kuluivat, Impi ja Kioto kävivät töissä ja May sekä Osaka vain elivät siivellä. Eräänä aamuna Osaka päätti, että se peli ei vetele; hän etsi töitä. Ja sattui jopa löytämään niitä elämäntoiveensa alalta; hän pääsi taskuvarkaaksi.
Osaka on muuten perinyt yllättävän paljon Kioton geenejä; hänkin viihtyy oikein hyvin alusvaatteisillaan.


Onnellisena elämänsä ensimmäisestö työpaikasta Osaka intoutui soittamaan pianoa, ja pian hän huomasi sen olevan erittäin mukavaa. Poika on selvästi tullut vanhempiinsa; he molemmat ovat kiinnostuneita musiikista ja tanssista.


Pianonsoittosession keskeytti lumisade, jota Osakan oli aivan pakko mennä tiirailemaan. Hän ei muistanutkaan, milloin oli viimeksi nähnyt lunta.


May oli löytänyt kokkaamisesta oman elämänsä valon. Hän luki vain reseptikirjoja, katsoi vain kokkiohjelmia ja surffaili vain kokkaussivuilla. Ikävä kyllä hänen ruoanlaittotaitonsa eivät olleet hääppöiset, joten perheen yleisen turvallisuuden kannalta oli paras, että joku muu huolehti sapuskoiden laittamisesta.


Muutaman kerran Mayn lukuhetket keskeytyivät pahoinvointiin ja hän joutui juoksemaan pää kolmantena jalkana pöntön ääreen.


"Huh, Kioto, tuliko sinulle jotain oireita niistä kakkukokeiluistani, vai laitoinko taikinaan vahingossa jotain joka allergisoi vain minua?", May kysyi suihkua korjailevalta Kiotolta kummastellen outoa oloaan.


Kioto pudisti päätään. "En minä ole huomannut mitään outoa, mutta vatsani nyt sattuukin olemaan terästä. Oi niitä aikoja, kun elin pelkällä purkkimuonalla, kyllä sellaisessa mylläkässä tulee mahasta kestävä. Kysy Immeltä, jos kakkusissa oli jotain vikaa niin hän kyllä huomasi".


Osaka oli juuri sopivasti laittanut perheelle välipalaksi hampurilaisia.
"Tuliko teille vatsanvääntelyä niistä minun kakuistani? Itse olen ollut hieman huonovointinen, enkä löydä sille mitään muuta järkevää selitystä kuin pilaantunut ruoka", May kysäisi Osakalta ja Immeltä.


Impi katsahti Mayta. "Ei, minä en ainakaan ole voinut pahoin. Mielestäni kakkusi olivat oikein maittavia", hän hymyili. Osaka pudisteli päätään, hänenkin mielestään kakut olivat hyviä eikä niissä ollut mitään vikaa.
"Kai minä sitten laitoin taikinaan jotain josta saan allergisen reaktion", May huokaisi.


Miesten lähdettyä taas omiin töihinsä Impi pyysi Mayta jäämään vielä hetkeksi juttelemaan.
"Kuules tyttö, sinä olet raskaana", hän paukautti, kun oli varma että miehet eivät olleet kuulemassa. May hätkähti. "Ei se ole mahdollista! En minä.. Ei me... Ei voi olla!" hän huudahti.


Impi yritti rauhoitella Mayta. "Ei siinä ole mitään väärää, ja se on aivan normaalia. Tiedän, että se voi tuntua vaikealta nyt, mutta kyllä se siitä. Osaka on varmasti loistava isä", hän sanoi rauhallisella äänensävyllä. "Etkä sinäkään mikään huono äiti kyllä ole", hän jatkoi.
"En minä ole vielä valmis, en vielä", May sopotti kyyneleet silmissään.


"Sikäli kun näen, niin sinulla on vielä reilusti aikaa valmistautua. Mutta minä pyydän, pidäthän lapsen. Sitä Osakakin varmasti haluaa", Impi kuiskasi nopeasti kuullessaan oven käyvän ja Kioton tulevan sisään.


Kioto oli pihatöitä tehdessään saanut loistavan idean; hän oli päättänyt kirjoittaa romaanin Paavo-Yrjänän avaruusmatkasta. Hän oli varma, että kirjasta tulisi bestseller alta aikayksikön ja hänestä tulisi kaikkien tuntema julkkis.


Impi vain naureskeli miehensä hassulle kirjailijaidealle. Hänkin oli saanut idean, joka ei kuitenkaan liittynyt mitenkään kirjoihin. Hänen ideansa oli eläkkeelle jääminen. Rahatilanne oli jo niin hyvä, että sillä pärjäisi oikein pitkään vaikka kukaan ei kävisi töissä.


"Eläkeläisillä on oltava eläkeläisten puuhat", Impi ajatteli ja päätti saman tien ryhtyä tekemään savitöitä. Se oli askarteluliikkeen myyjän mukaan nyt muodissa, joten miksipäs ei?


Immen eläkkeellejäännistä Kiotokin sai kannusteen jäädä itsekin eläkkeelle. Hän oli päättänyt ruveta kirjailijan lisäksi myös elokuvakriitikoksi, eikä hän olisi millään ehtinyt käydä töissä ja katsoa viittä kahden tunnin elokuvaa päivittäin.


Eräänä iltana Kioto oli saanut Osakan elokuvakaverikseen. Elokuva oli kertonut taidemaalarista, joka unohti maalata poikansa muotokuvan ja unohduksen vuoksi poika oli luullut että maalari ei rakastanut häntä, ja pettyneenä ja masentuneena poika oli hirttäytynyt. "Ai niin! Tuli tuosta elokuvasta mieleeni, melkein ehdin jo unohtaa. Minunhan täytyy maalata sinusta muotokuva, kun sinä kerran olet perijä. Nousehan seisomaan ja tule malliksi", Kioto komensi ja ohjasi Osakan maalaustelineen vierelle.


Osaka ehti seistä paikoillaan puoli tuntia, ennen kuin Kioto sai kankaalle yhtäkään siveltimenvetoa. "Isä, eiköhän se väri ole jo aika hyvin sekoitettu?" hän kysyi kun kyllästyi seisoskeluun. Kioto hätkähti, katsahti väripalettia kädessään ja totesi nauraen: "Oho, onhan se".


Mayn keittiökokeilut aiheuttivat paljon vaivaa Immelle, joka joutui aina siivoamaan Mayn sotkut. Impi tiesi, että May kyllä itse siivoaisi ellei jo pelkkä kokkaaminen imisi hänestä kaikkia voimia. May väsyi kohtuuttoman helposti, ja se vahvisti Immen aavistusta siitä että nuorirouva oli raskaana.


Iltapäiväunillaan May näki usein painajaisia lapsihelvetistä, jossa Impi ja Kioto olivat kuolleet, Osaka jättänyt hänet ja viisitoista vauvaa eikä May tiennyt mitä tehdä itkevien ja haisevien lasten kanssa. Yleensä May heräsi omaan huutoonsa.
Painajaisista huolimatta May oli päättänyt pitää vauvan, jos sellaista ylipäänsä oli edes tulossa.


Päivät kuluivat; May kokkaili ja nukkui, Impi siivosi Mayn jälkiä, Osaka kävi töissään ja Kioto jatkoi maalaamista ja värkkäilyä. Eräänä päivänä Kioto kutsuttiin jäseneksi johonkin värkkäilyseuraan, joka ei kiinnostanut Kiotoa niin paljon, että hän olisi lähtenyt mukaan.


Aikansa maalattuaan Kioto sai Osakan muotokuvan valmiiksi. Mayn ja Immen henkäilyt olivat ihailevia, mutta Osaka vain tuijotti maalausta hassu ilme naamallaan.
"Oletko varma, että minulla on noin paksut huulet? Noin lommot posket? Onhan tuo ihan hyvä, mutta mielestäni olen paljon komeampi".


May oli alkanut epäillä Immen aavistusten todenperäisyyttä. Jos hän olisi raskaana, eikö hänellä pitäisi jo olla iso maha? Myös painajaiset olivat vähentyneet, kun hän ei enää ajatellut mahdollista raskautta jota tuskin oli.


Mayn mennessä vaihtamaan arkiasun ylleen hän törmäsi Impeen, joka jälleen kerran oli uppoutunut savitöiden maailmaan.
"Hei unikeko, nukuitko hyvin?" Impi kysyi. "Ainakin nukuit kauan, joten oletan, että painajaisia ei ollut", hän naurahti vielä perään. May hymähti. "Painajaisia ei ole ollut pariin päivään, ehkä ne loppuivat kokonaan".


"Jos kiinnostukseni tätä futispelia kohtaan mitattaisiin kilometrin mittakaavalla, kiinnostukseni olisi tällainen", May valitti näyttäen samalla käsillään noin kahdenkymmenen sentin mittaista väliä.
Kumpikaan perheen miehistä ei reagoinut mitenkään valitukseen, päin vastoin, he vain kommentoivat kovempaan ääneen tuomarin mokia.


Kymmenen minuutin kuluttua oli mainoskatkon paikka. "Kulta, sanoit kai jotain jossain vaiheessa? Muistaakseni jostain juoksemastasi lenkistä, kilometrikö se oli?" Osaka kysyi kiinnostuneena. "Ei mitään enää, unohda", May tuhahti.
"May, viitsisitkö käydä laittamassa meille parit kinkkuvoileivät?" Kioto pyysi käskevällä äänensävyllä huomattuaan, että sohvalla oli kehittymässä pieni perheriidan poikanen.


"Voi luoja teidän kanssanne, laittakaa itse omat leipänne! Minä menen nukkumaan!" May ärjäisi vihaisena miehien tunteettomuudesta. Eivätkö he yhtään välittäneet muiden mielipiteistä? Hän oli kuitenkin Osakan vaimo eikä mikään kotiapulainen!


Aikaisin seuraavana aamuna - tai oikeastaan aamuyöllä - May tunsi kummaa poltetta mahassaan makoillessaan sängyllään. Hän nousi hämmästyneenä ylös ja huomasi mahansa pompahtaneen. Aluksi hän oli kauhuissaan, sillä hän todella oli raskaana, mutta parin sekunnin kuluttua hän myhäili tyytyväisenä silitellen mahaansa.


"Vai sinä se siellä olet minun sapuskani syönyt ja uneni nukkunut", May puheli itsekseen ja taputti kumpua vatsassaan. "Mennäänpäs tapaamaan isiä, ukkia ja mummia".


May meni alakertaan ja löysi Osakan, Immen ja Kioton olohuoneesta. Näiden päät kääntyvät kuin narusta vetäistyinä, kun May astui huoneeseen kirkuvan aniliininpunaisessa yöpaidassaan.


"Huomaattekos, että minä olen muuttunut", May kysyi ja pyörähteli muiden edessä.
"Minun mielestäni sinä olet yhtä veistoksellinen kuin aina ennenkin", Osaka sanoi ihmetellen Mayn outoa käytöstä.


"Kiitos vain kehuista, rakas, mutta veistokseen on tullut pieni kumpu. Olen nimittäin raskaana!" May huudahti ja taputti käsiään yhteen.
"Siis odotatko veistost.... lasta?" Osaka kysyi silmät hämmästyksestä ammollaan.
"Kyllä hän on", Impi myhäili Osakan vierestä tietäväinen hymy huulillaan.


"Tämähän on kuin vanhanajan elokuvissa, nainen on ollut miltei koko ajan raskaana eikä kukaan aavistanut mitään!" Impi henkäisi ja käski saman tien Kioton kaivaa esiin niitä vanhoja Kauno Talon tähdittämiä romanttisia elokuvia.


"Isin pikku palleroinen, isi täällä duudelinuudelipiupaupou"
"Öhm, Osaka, vanhempasi eivät näe telkkaria..."

"Paa-paa-PÖÖ! Isin pikku poika, isi on varma että sinä olet isin pikku poika", Osaka sössötti ja ilveili mahalle. May naureskeli Osakan hassulle käytökselle ja totesi, että ei lapsi varmaan vielä nähnyt isänsä ilveilyjä.
"Ja sitäpaitsi se on varmasti tyttö. Minulla on sellainen tunne", May kommentoi vielä Osakan sukupuoliveikkauksia.

Tähän loppuun sitten tuleekin taloesittely, jonka sain viimeinkin tehtyä.


Tästä näkyy talon julkisivu, en saanut takapihasta kunnon kuvaa. Mutta ei siellä ole kuin pari multalänttiä ja muutama hedelmäpuu. Ja myös lopun pihan näette kyllä osien kuvista (:


Krhm, talon portti on joskus hyvin erikoinen ja sillä on jotain romanttisia tunteita muita aidan osia kohtaan.


Itse taloesittelyyn: Tältä näyttää maailma kun astuu etuovesta sisään. Äärioikealla on olohuone, sen viereinen pieni ovi vie lastenhuoneeseen, sitten on rappuset yläkertaan ja oviaukko keittiöön. Vasemmalla on vielä ovet käsityöhuoneeseen ja vessaan.


Nyt katselemme aulaa keittiön ovelta. Ihan oikealla on pieni syvennys, jossa on ovi vessaan, puhelimen vieressä sinne käsityöhuoneeseen ja kuntopyörän lähistöllä on olkkarin oviaukko.


Tästä näkyy vielä kunnolla tuonne käsityöhuone-vessanurkkaukseen.



Itse käsityöhuone on pieni ja simppeli; siellä on vain savityömasiina, ompelukone, pari lamppua ja naulakko.


Alakerran vessa on ihan perusvessa, ei mitään krumeluureja.


Keittiö on tällainen. Ei mitään spesiaalia.


Lastenhuoneesta tehtiin tällainen "sukupuoleton", siellä voi asustaa joko tyttö taikka poika.



Olohuone on tämän näköinen.
Älkää välittäkö Maysta, hän ei vielä näissä kuvissa ole raskaana.


Alakerran pohjapiirustus. Seuraavaksi kiivetään portaat ylös.


Portaiden yläpäässä näkymä on tällainen. Tuon patsaan vieressä on ovi parvekkeelle, pianon oikealla puolella vessaan (josta muuten unohdin ottaa kuvan) ja tuo viimeinen ovi vie ylimääräiseen makuuhuoneeseen. Vasemmalla näkyviä tikkaita myöten pääsee kattotasanteelle tiirailemaan tähtiä.


Pianon luota maailma on tämmöinen. Vasemmanpuoleisesta ovesta pääsee Immen ja Kioton makkariin, oikeanpuoleisesta Mayn ja Osakan.


Parvekkeen ovelta näkyy paremmin tuo ylimääräinen makuuhuone, jota vilkaisemme seuraavaksi.



Tältä se näyttää. Sisustettu simppelisti valkoisella ja mustalla. Alemmassa kuvassa tuo musta on ikkunaverhoa, ignoratkaa se.


Sitten Immen ja Kioton makuuhuoneeseen.


Ja viimeisenä Osakan ja Mayn luukku.


Sokerina pohjalla on tietysti pohjapiirustus.

Vaan ei tämä tähän vielä loppunut - pari kuvaa vielä.


Greenhillien pihamaalle nimittäin saapui tämä veikeä hahmo. Ihmettelin suuresti että miksi, sillä pihalla ei ole lumiukkoa eikä kalaa, mutta...


...tipua kiehtoi linnunpelätti. Ensin pingu selitti vaiteliaalle ystävälleen limonadista.


Ja seuraavana höyryävän kuumasta keitosta. Pitäisiköhän kaverille tarjota jotain syötävää?
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Siinä sitä oli taas kirjoitusurakkaa kerrakseen. Kuvia oli muistaakseni aika tarkalleen 90, joista 20 taloesittelyä. Ensi osassa sitten onkin lapsosten aika, ja kenties siinä nähdään jotain muutakin ::) En ole vielä kerennyt pelaamaan paljon ollenkaan, mutta uskallan lupailla osaa ensi viikonlopuksi.

Kommenttia tulemaan (: