Heissan vaan taasen, uusi osa ilmestyi ennätysajassa! Siitä kiitos kuuluu omalletunnolleni joka ei antaisi minulle rauhaa koko leirin aikana, ellen tekaisisi uutta osaa ennen isostelemaan lähtöä ^^,
Jootosiaan, tämä osa on nyt aika tarkkaan jotain 50 kuvaa pitkä, ja tyttöjen yliopistotaipaleen A-osa. Ajattelin pätkiä tämän yliopistoajan kolmeen osaan, ja jotta jako olisi mahdollisimman tasapuolinen, tarkoitus on että aina jokaisen osan lopussa tapahtuu osan "päähenkilölle" jotain järisyttävää. Tässä osassa tämä päähenkilö on oma rakas pikku Brendamme!
No eipäs minulla muuta, mennään itse osan pariin.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Briannaa ja Geminiä odotti todellinen yllätys heidän saavuttuaan Stenvall-instituutin ylläpitämään asuntolaan. Siellä heitä odotti jo jonkin aikaa opiskellut Brenda, joka oli palauttanut hiuksiinsa niiden luonnollisen värin ja muuttanut muutenkin tyyliään hillitymmäksi ja aikuisemmaksi. Elämänasenteestaan Brenda sen sijaan ei ollut luopunut; hänen käytöksestään huokui edelleen se teiniajoilta tuttu uhmakkuus.


"Voi kuinka mukava nähdä sinuakin pitkästä aikaa!" Brianna hihkaisi ja syöksyi halaamaan siskoaan. Brenda ei edelleenkään pitänyt pikkusiskostaan kovin paljoa, mutta nykyään tämän näkeminen ei aiheuttanut inhonväristyksiä selkäpiissä. Brianna puolestaan oli päättänyt unohtaa lapsuuden erimielisyydet ja riidat, hän ei enää halunnut roikkua menneessä.


"Kylläpä sinäkin olet kasvanut", Brenda ihmetteli halatessaan Geminiä. Hänestä tuntui, että aika siellä kotona oli kulunut paljon nopeammin kuin aika yliopistolla. Miten muka oli mahdollista, että pieni ja arka Gemini oli varttunut kauniiksi nuoreksi naiseksi, kun taas hän itse oli pysynyt miltei ennallaan koko yliopistolla viettämänsä ajan.


Esiteltyään siskoilleen asuntolan, Brenda päätti tutustuttaa siskokultansa kampuksen vapaa-ajan viettotapoihin. Turhia aikailematta hän tilasi taksin ja käski siskojensa laittautua edustuskelposiksi.
"Tiedoksi vain, teidän vuosikurssillenne on tullut muutamia ihan varteenotettavia nuoria miehiä", hän vinkkasi ennen kuin säntäsi ehostamaan itseään.


Eipä aikaakaan, kun taksi saapui asuntolan pihaan tööttäilemään. Brenda paimensi arastelevan Geminin ja vastahankaisen Briannan taksiin, ja komensi kuskin ajamaan "sinne minne yleensäkin".


Taksi vei tytöt johonkin instituutin omistamaan illanviettopaikkaan, jonka nimeä ei Brendakaan tiennyt. "Tänne minutkin ensimmäisenä tuotiin", hän kuittasi nuorempien utelut paikan luonteesta.


Brenda paineli suorinta tietä tanssilattialle itseään hetkuttelemaan. Hän oli saanut yliopistolla nopeasti miestennielijän ja jakorasian maineen, mutta se ei haitannut häntä. Hän rakasti miehiä, ja tietysti hän oli aika monen kanssa puuhaillutkin... Hän alkoi olla jo saavuttanut neljäsosan elämäntoiveestaan, joka siis on pelehtiä 20 eri simin kanssa.


Geminiä ja Briannaa hävetti Brendan estoton keimailu ja he olivat kuin eivät tuntisi koko tyttöä. Jonkin aikaa biljardia pelattuaan he saivat tarpeekseen Brendan räävittömästä menosta, ja he kiskoivat hänet raa'asti pois tanssilattialta suoraan taksiin. Taksissa Brenda sai tietysti kuulla kunniansa.


Briannan ja Geminin läksytys piti Brendan aisoissa parin päivän ajan, mutta pian sen vaikutus alkoi hiipua. Brenda roikkui jatkuvasti puhelimessa puhumassa jollekin, jonka nimeä hän ei suostunut siskoilleen paljastamaan. Pian salaperäisen juttukaverin mysteeri selvisi, sillä Brenda kutsui hänet kylään.


Mystinen puhelimessaroikkuja oli tuttu Brendan teiniajoilta, multimiljardööri Linus. Brenda tervehti yhtä monista rakastetuistaan kiihkeällä suudelmalla, ja kutsui tämän muitta mutkitta sisään.
"Kylläpäs sinä olet tänään vauhdissa!" Linus huudahti Brendan kiskoessa tätä hihasta kohti ovea.


Brianna katseli mykistyneenä siskonsa rellestystä. Hän oli aina tiennyt, että Brenda oli miesten makuun ja hyvin spontaani ja ronski, mutta ei hän ollut koskaan uskonut Brendan olevan tuollainen liehittelijä, joka iskee itseään ainakin kymmenen vuotta vanhemman kääkän!


"Voi Linus... Olen haaveillut sinusta yöt läpeensä, ja vihdoin olet taas luonani. Olet niin komea, hiuksesi ovat kuin silkkiä ja silmäsi tuikkivat öisen tähtitaivaan tavoin..." Brenda lirkutteli Linukselle miehen kiemurrellessa imarreltuna. "Huomasitko muuten, että asuntolaamme on hankittu valokuvauskoppi... Mitä jos testaisimme sitä hieman?" Brenda jatkoi liverrystään nähdessään Linuksen lämpenevän.


Linus suostui valokuvaussessioon, hän tuntui arvaavan mitä Brendalla oli mielessään. Ja valokuvaus ei tietenkään liittynyt siihen millään tavalla.
Kopin verhon sulkeuduttua kopista alkoi kuulua epämääräistä ähinää, ja tietysti kaikki asuntolan asukkaat tiesivät, mitä siellä tapahtui.


Jonkin ajan kuluttua ähinä lakkasi ja kopista astelivat ulos tyytyväisesti myhäilevä Brenda ja Naantalin auringon lailla hymyilevä Linus. Kopin tapahtumat sinetöitiin vielä pitkällä suudelmalla, ja viimeistään tässä vaiheessa muut arvasivat, mitä kopissa oli tehty.


"Rakas pieni Brendani, milloin tapaamme seuraavan kerran?" Linus kysyi syleillessään Brendaa. Brenda vaikeni hetkeksi, ja vastasi pitkän hiljaisuuden jälkeen epämääräisesti: "Joskus, ehkä sitten kun pahimmat opiskelukiireeni ovat ohitse". Linus hyväksyi vastauksen, eikä tuntunut ymmärtävän, että Brenda valehteli. Ei hänellä mitään opiskelukiireitä ollut!


Hyvästeltyään Linuksen Brenda jäi katsomaan miehen perään tämän kävellessä pois päin. Brenda ei voinut olla myhäilemättä tyytyväisenä itseensä. "Kyllä jotkut simit sitten osaavat olla herkkäuskoisia ja tyhmiä!" hän tuumaili suunnatessaan kohti seuraavan uhrinsa huonetta.


"Hei, lehtori antoi mun ryhmälle tänään sellaisen tehtävän, että pitäisi tutkia valokuvauskopin kameran toimintaperiaate, mutta en saa sitä luukkua auki, jonka takana ne kaikki johdot sun muut on Voisitko auttaa minua?" Brenda valehteli sujuvasti uhrilleen, jonka nimeä hän ei ollut painanut mieleensä. Uhri meni lankaan, ja lähti auttamaan Brendaa valokuvauskopin salojen selvittämisessä. Ei liene tarpeellista selittää, mitä kopissa tapahtui?


Päivien kuluessa Brenda oli ehtinyt koluta läpi kaikki asuntolassa asuvat vastakkaisen sukupuolen edustajat, jotan hänen täytyi etsiä seuraa muualta. Netistä hän oli bongannut oikein mukavan ja yksinkertaisen oloisen miehen, Ross Parishin, jonka hän muutaman päivän chattailun jälkeen kutsui kylään.


"Hei, mukava tavata! Voi, onpas sinulla kiva nahkatakki... Hei muuten, sain lehtorilta tehtäväksi selvittää valokuvauskopin toimintaperiaatteen..." Brenda houkuttelu Rossin samaan ansaan kuin aiemmankin uhrinsa.


"No katsotaanpas sitä luukkua sitten", Ross myöntyi Brendan avunpyyntöihin. Pian kopperon verhon sulkeutumisen jälkeen koppi alkoi hytkyä epäilyttävästi, mutta enää siihen ei kiinnitetty huomiota. "Se Brenda siellä taas pitää hauskaa", asuntolan muut asukit kuittasivat vieraiden kyselyt.


Koppisessio päättyi neljään salamavalon välähdykseen. Brenda oli päättänyt tästä lähtien ottaa kuvia jokaisesta valokuvauskoppijekun uhristaan, ja Rossista oli hyvä aloittaa.


Kissamaisen tyytyväinen ilme kasvoillaan Brenda päätti rentoutua raskaan opintoviikon päätteeksi höyryävän kuumalla kupilla espressoa. Samalla hän pohti, saisiko hän kiedottua asuntolan vanhan keittäjämiehen pauloihinsa. "Siinäpä minulle seuraava haaste", hän ajatteli siemaillessaan espressoaan.


Gemini oli tytöistä ainoa, joka panosti opiskeluun täysillä. Tyttö sai lopputyönsäkin valmiiksi ennätysajassa! Hän toivoi pääsevänsä vielä joskus ahdin airueksi, ja hän olikin valinnut pääaineekseen biologian, jonka kursseilla opeteltaisiin merenkäynnin perusteita.


Brianna ei ollut aivan yhtä innokas opiskelija kuin Gemini, mutta kyllä hänkin joskus aina pari esseetä kyhäsi. Hän ei ollut vielä valinnut pääainettaan, mutta koska hän tahtoi olla joskus maailmankuulu balettitanssija, hän toki oli harkinnut pääaineekseen jotain, joka auttaisi häntä eteenpäin sillä uralla.


Saipahan Briannakin sen lopputyönsä tehtyä, vaikkakin muutamaa päivää Geminin jälkeen ja selvästi hutiloidummalla kädenjäljellä. "Lopputyö mikä lopputyö", hän ajatteli verratessaan omaa tekstiään Geminin tekstiin.


Brianna oli huomannut Brendan olevan nykyään kovin usein pahoinvoiva ja huonovointinen. Hän arveli, että pahoinvointiin oli eräs tietty syy, mutta kun Brenda itse uskoi huonon olonsa johtuvan liiallisesta espressonkulutuksesta, Brianna hautasi omat epäilyksensä.
"Siitähän tuli silloin joskus se dokumentti, siis että espresso on aika vaarallista", Brenda totesi ykskantaan kaikille, jotka kyselivät hänen voinnistaan.


Ajan kuluessa Brendan olo vain huononi. Hän ei keksinyt oksentelulleen enää mitään järkevää syytä, joten hän alkoi epäillä olevansa sairas. "Huomenna minä kyllä soitan terveyskeskukseen", hän vannoi itselleen ties monennenko kerran.


Brianna oli lopen kyllästynyt tylsässä asuntolassa nyhjäämiseen, ja eräänä iltana hän sitten päätti repäistä ja tilasi taksin.


"Minnekkäs kaunis neiti tahtoisi matkata?" kuski kysyi Briannalta tämän noustessa taksiin.
"No tuota, öööh, en minä tiedä... Onnenkantamoiseen", Brianna sönkötti nolona. Hän ei ollut kovin tottunut miesten huomioon, yleensä Brenda oli se, joka keräsi katseet puoleensa.


Onnenkantamoinen oli Briannan saapuessa paikalle vielä tyhjillään, joten hän päätti mennä puhelemaan baarimikon - vai pitäisikö sanoa baarimaijan - kanssa. Hänen mielestään neito vaikutti oikein mukavalta, ja he vaihtoivatkin puhelinnumeroita turhia aikailematta.


"Mitä sinä oikein sanoit? Että noin kaunis nuori nainen ei vielä seurustele! Eihän se ole mahdollista!" Kaisaksi esittäytynyt nainen huudahti, kun Brianna paljasti olevansa sinkku. "Kyllä täällä Onnenkantamoisessakin on joskus noita miehiä pyörinyt, tänään vain on melko hiljaista", Kaisa selitti, kun Brianna ihmetteli paikan sukupuolijakaumaa.


"Hei, onhan tuolla tuo Anthony. Oikein mukava ja ihan komeakin nuorimies, mene toki juttelemaan!" Kaisa kannusti huomattuaan nurkassa yksin nököttävän miehen. Brianna, ujo tyttö kun oli, tietysti yritti estellä. "En minä ole semmoinen tyttö, eikä tuo varmaan edes voisi koskaan olla kiinnostunut minusta..." hän keksi kaikkia tekosyitä, ettei hänen tarvitsisi mennä juttelemaan miehelle. Kaisa kuitenkin oli eri mieltä. "Anthony! Tulehan käymään täällä!" hän kutsui miestä, joka lähti tulemaan naisia kohti.


"Öööh, hei, tuota...." Brianna sanoi ujosti, kun Anthony pysähtyi hänen kohdalleen. Anthony väläytti Briannalle säteilevän hymyn, joka sai tytön polvet veteliksi.
 "Ai, hei. Olen Anthony, olen Stenvall-instituutin filosofialinjalla. Olemmeko joskus tavanneet, näytät etäisesti tutulta?"


"Jootuota, olen Brianna Greenhill, Stenvall-instituutista minäkin... Olemme varmaan olleet joskus samoilla luennoilla, minun ryhmälläni on joskus ollut yhteisiä luentoja filosofialaisten kanssa.." Nagaia sanaili ujosti.
"Sanoitko Greenhill? Oletko sukua sille jakor... siis sille joka on psykologiapuolella, ruskeat hiukset ja vihreät silmät?" Anthony innostui. Hän oli kuullut juttua "siitä Greenhillin tytöstä", eli tytöstä, joka oli kampuksen julkkis lukuisine miesseikkailuineen. Oli kunnia tutustua sen tytön sukulaiseen!


"Brendaako tarkoitat? Joo, tosiaan. Hän on isosiskoni".
"Siistiä! Onko se oikeasti totta, että hänellä on mies jokaista sormea kohti?" Anthony hämmästeli. Brianna nyökkäsi, ja totesi nuivasti: "Ikävä kyllä".
Brendasta riitti juttua pitkäksi aikaa, ja siinä rupatellessa Brianna rohkaistui.


Jossain vaiheessa iltaa hän uskaltautui jopa hieman flirttailemaan Anthonylle, joka Briannan iloksi vastasi flirttiin pilke silmäkulmassaan ja hymy huulillaan. Pitkästä aikaa Brianna tunsi olevansa jotain, ja viimeinkin hän älysi, että ei Brenda niin älyttömän ylivertainen ollut kauneutensa suhteen.


Briannaa ilahdutti suuresti se, että Anthony oli imarreltu hänen kehuistaan. "Ei kai hän noin käyttäytyisi, jos pitäisi minua rumana luuskana..?" Brianna aprikoi mielessään kehuessaan Anthonyn hyvinmuotoiltuja kulmakarvoja.


Aamun sarastaessa Brianna havahtui pilvilinnoistaan, ja älysi kellon olevan jo paljon. Hän keräsi kaiken rohkeutensa ja halasi Anthonya hyvästiksi, pyytäen tätä soittamaan jonain päivänä.


Ikionnellisena ja varmana elämänsä miehen tapaamisesta Brianna nousi laulellen pihalla odottaneeseen taksiin. "Hötkylän asuntolalle", hän sanoi kuskille nauraen ja alkoi vihellellä radiossa soivan rakkauslaulun sävelmää.


Asuntolalle palattuaan Brianna löysi Brendan nauramasta kahdelle asuntolan uudelle asukkaalle. "Katso nyt noita! Tanssivat kuin kolmejalkaiset muulit!" Brenda hirnui ja osoitteli sormellaan kahta uutta tyttöä. Brianna ei ottanut kantaa, marssi vain ohitse rakennellen unelmissaan yhteistä tulevaisuutta Anthonyn kanssa.


Brendan nauru loppui lyhyeen, sillä hän joutui jälleen kerran syöksymään pytyn ääreen kykkimään. "Kyllä minä nyt huomenna menen sinne terveyskeskukseen!" hän puuskahti pöntölle puhdistaessaan sitä.


Brianna oli nyt vasta huomannut, että hänen vyötärölleen oli ilmestynyt pari ylimääräistä rengasta. "Voi kamala! Mitäköhän Antonykin ajattelee tämmöisestä valaasta?" hän ajatteli polkiessaan kuntopyörällä raskaimmalla mahdollisella vaihteella.


"Mutta toisaalta, ei kai hän olisi minua halannut, jos olisi pelännyt etteivät hänen kätensä yllä ympärilleni...?" Brianna jatkoi pohtimistaan. Siltä istumalta hän päätti karistaa kaikki ylimääräiset kilot kropastaan, vaikka siihen menisi ikä ja terveys. "Kyllähän minun täytyy näyttää nätiltä sitten häissämme", hän haaveili.


Radiossa oli ensisoitossa City Berryn uusi sinkku, ja se oli suuri tapahtuma Stenvall-instituutissa. Olihan City instituutin entisiä oppilaita! Ei siis ollut ihme, kun Gemini ja Brendakin intotuivat joraamaan uuden hittibiisin tahdissa Briannan polkiessa vierellä hiki hatussa.
"Chillaa sisko!" Brenda hihkui hikoilevalle Briannalle tämän äkistessä siitä, kuinka jotkut sentään yrittävät huolehtia linjoistaan toisten vain rellestäessä.


"AND SOOOOO WEE WILL PARTYYYYH ALLL DAYYYYYY LOOOOONG" Gemini lauleli biisin kertosäkeen mukana. Seuraavassa toistossa Brendakin liittyi lauluun mukaan, ja niin koko asuntolassa raikuivat Greenhillien epävireinen laulu.


Brendan laulu loppui lyhyeen kun hän tunsi mahassaan kumman tunteen. Seuraavassa hetkessä hän huomasi mahansa venähtäneen valtaviin mittoihin. Kauhunkiljahdus karkasi hänen huuliltaan, kun hän katseli paisunutta mahaansa. "Ei... voi.... olla... TOTTA!!" hän parkaisi älyttyään, että hän todella oli raskaana.


Brianna jähmettyi paikoilleen. Hänen jalkansa lakkasivat polkemasta. Hän vain tuijotti siskoaan.
"Voi Brenda!" hän huusi vihaisena. "Sinä.... Sinä aivoton, aivoton..... lumppu!"


Geminin reaktio ei ollut sen ystävällisempi. Hän tuijotti Brendaa outo ilme kasvoillaan.
"Tiedätkö sinä edes, kuka on lapsen isä?!" hän kysyi syyttävästi Brendan valahtaessa kalpeaksi.


Brendan kasvot olivat kalmankalpeat ja hänen suunsa oli hämmästyksestä raollaan.
"Ei.... Ei.... En tiedä", hän sönkötti itku kurkussa.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Diudiupadiu. Nyt on sormet kipeät ja silmiin sattuu, mutta oli se sen arvoista! Nyt on mukava, kun saan leireillä pikkulasten kanssa vailla omantunnontuskia.
Ärrrh, minua ärsyttää, kun taivas vilkkuu. Siis noissa kuvissa, aina näkyy jossain kaistale taivasta. Olen suunnitellut ladattavan sisäkaton lataamista, mutta en ole vielä saanut sitä aikaiseksi, ei ole oikein aika riittänyt tässä mihinkään modin penkomiseen. Mutta yritän jonain kauniina päivänä päräyttää ja ladata sen!
Hei, huomasitteko muuten, että kun Brianna jutteli Anthonyn kanssa, niin eräässä kuvassa näkyi rouva Kurjenkaula, joka ajatteli lapsen adoptoimista o.O' Omituinen juttu, sanon minä.
Niin tosiaan, eipä tässä muuta. Kommenttia tulemaan!