It's the time of toka osa (8

Tarkistelin tässä muutamia juttuja kuten Kioton tarkat luonnepisteet ja horoskoopin, koska ne viime osasta unohtuivat. Jotenkin on kuitenkin semmoinen tunne, että olen taas unohtanut jotain mutta en vain voi käsittää mitä. Se on paha juttu tämä psykosomaattinen varhaisiän dementia ja silleen.

Mutta jos huomaat epäkohtia, ota toki yhteyttä (:

Ai niin! Hyvää ystävänpäivää kaikille <3
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Tähän jäimme viimeksi; Kioton lemmityn, Immen, lähdettyä tontilta Kioto syventyi kalastuksen saloihin. Ei tuntunut kovin montaa fisua lammesta löytyvän, ja vaikutti ajoittain että Kioto onki itseään eikä mitään ahvenia.
Ne Kioton luonnepisteet, jotka ykkösosasta unohtuivat, ovat 5-8-6-3-3. Horoskooppi puolestaan on oinas.


Kun lammesta viimein nousi ahven, Kioto ei ollut uskoa silmiään. Aluksi hän luuli hallusinoivansa, mutta kalan alettua sätkimään hän tajusi todella saaneensa kalan. Eipä ahvenesta kuitenkaan maksettu kovinkaan ruhtinaallisesti, mutta sen verran, että jääkaappiin sai hieman täytettä.


Kioton vielä kalastellessa asteli tontille tämä turmion kätilö; Doris Pelkonen. Korvaavilla kasvomalleilla, ihoilla ja silmillä hänkin on jo aivan nätti.


"Hmm, saakohan laskuista hieman alennusta jos tuntee postikustin..?" Kioto pohti, ja päätti mennä tervehtimään tätä kohtuunättiä tytteliä. Ei hän toki Dorista itselleen sillä silmällä katsonut, ennemminkin hän näki naisessa potentiaalisen morsianehdokkaan jollekkin tulevista perijöistä.


"Hei tiätsä mitä yhteistä on oravalla ja jakoavaimella? Etkö? Kumpikin osaa kiivetä puuhun paitsi jakoavan! Hahahaha, huippu vitsi", Kioto yritti epätoivoisesti hauskuuttaa Dorista. Eipä tyttöä oltu kyllä huumorintajulla siunattu, sillä tämä ei nauranut yhdellekkään Kioton vitseistä.


Kioto kyllästyi tosikko-Dorikseen ja päätti kutsua rakkaansa uudelleen kylään. Onko tosiaan niin, että Kioto ei selviä ilman kultsiaan edes yhtä simpäivää?


Alusvaatteissa hipsiminen voisi olla turhan hyökkäävää Impeä kohtaan, joten Kioto päätti kiskaista arkiasun ylleen. Ihmettelen kyllä miksi, Kioton tuntien se ei pysy päällä kovinkaan kauaa.


Eipä aikaakaan, kun kaunis Impi asteli ylväästi Kioton matalan majan pihamaalle. Herrasmiehemme meni tietysti heti tervehtimään, ja ikään kuin ohimennen totesi Immen kaunistuvan koko ajan.


Impi tuntui olevan huippuhelppo nakki, nainen oli kuin sulaa vahaa Kioton lauottua muutamia valittuja kohteliaisuuksia. Romanttisesta halista rohkaistuneena Kioto päätti ehdottaa Immelle jotain...


...nimittäin saman katon alle muutamista! Kioton esitettyä arastellen ehdotuksensa, syntyi hetken vaivaantunut hiljaisuus. Kioto ehti jo pelätä, että Impi torjuisi yhteenmuuton suoralta kädeltä, paljastaisi olevansa ilotyttö tai naimisissa oleva steriili mummo tai jotain muuta kammottavaa.


Suotta herramme hätäili, sillä kotvasen kuluttua Impi loikkasi Kioton kaulaan ja hihkui ilosta. "Luulin jo, ettet koskaan kysyisi tuota!" tyttö huudahti. Kioto punastui hieman, ja sönkkäsi jotain epämääräistä.


Kioto totesi hankkineensa aikoinaan myös naisten vaatteita (mihinköhän tarkoitukseen..?) ja näytti Immelle naulakon paikan. Impi tarttui tarjoukseen ja lähti heti nurkan taakse vaatteiden vaihtoon.


Vaikka Immen entinen tukkakin oli aivan nätti, päätyi hän hieman siistimään kampaustaan. Meikkiä ei naisella ollut, mutta nyt hän kaivoi meikkilaukun taskustaan ja muutti hieman yleisilmettään.


Tässä hän on; Impi Antikainen. Tavoitteena suosio, elämäntoiveena nousta joskus vielä sotilasuran huipulle, Kenraaliksi. Horoskoopiltaan Impi on leijona, ja hänen luonnepisteensä ovat 4-6-5-4-6. Impi pitää mustatukkaisista, silmälasipäisistä miehistä jotka eivät meikkaa.


Impi arveli, että Kioto oli varmaan joutunut elämään yksinollessaan pelkillä purkkiherkuilla ja muroilla, ja hän päättikin valmistaa hieman ruokaa varastoon; ensimmäisenä jääkaapin perukoille päätyi keittiömestarin salaatti ja muutama lihavoileipä.


Pitkä ruoanvalmistusurakka vaati veronsa, ja Immen oli pakko hieman tyhjentää vasta täydennettyjä ruokavarastoja. Kutsui hän tietysti suihkussa olleen Kiotonkin syömään, eihän hän tuoretta kämppistään voinut nälässä pitää.


"Mmm, kultsi, se oli tosi hyvää", Kioto kehui ruokailun jälkeen. "Onneksi asumme nyt yhdessä, eipähän tarvitse ainakaan nälkään kuolla", hän jatkoi. Impi kihersi onnellisena ja totesi kokkauksen olevan lähellä hänen sydäntään.


Kioto ja Impi ovat ensimmäinen simpariskuntani, joka koko ajan pyrkii halimaan toisiaan. Suloistahan tämä on, mutta perin ärsyttävää jos pitäisi tehdä jotain tärkeämpää.


Halituokion jälkeen Impi ja Kioto kävivät ruokalevolle. Kioto puheli meloniviljelystä katse - ylläripylläri - jonkin verran Immen silmien alapuolella. Impi otti kovasti kantaa keskusteluun hieman vaivaantuneena Kioton kiinteästä tuijotuksesta.


Eipä aikaakaan kun Kioto irrotti katseensa Immen tis... öh, siis leuasta ja suukoti kultaansa hellästi. Pieni suukko muuttui nopeasti kuumaksi suuteloksi.


Rakastuneita katseita luotiin sekä toisen silmiin että muihin ruumiinosiin, eikä kattokaan tietenkään jäänyt ilman.


Pitihän se arvata.


Raskaan lakanantuuletuksen jälkeen pariskunta nukahti puhtaiden lakanoiden väliin.


Impi ei ollut pöllytyspuuhista aivan yhtä väsynyt kuin Kioto, ja hän heräsikin alle tunnin kuluttua Kioton jäädessä vielä tutimaan.


"BOMCHIKA WAHWAH"


Kultahumppeliaan miellyttääkseen Impi kaivoi jostain matkalaukkujensa kätköistä hieman nätimmät alusvaatteet niiden ällöjen pinkkien mummohepenien tilalle. Ja kyllähän Kioto Immen uudesta lookista tykkäsi ja paljonkin (:


Kuuma alusvaatepusuttelu jatkui jonkin aikaa, mutta se keskeytyi Immen alkaessa äkisti voida pahoin (Pahoinvoinnista oli kuvakin, mutta se katosi jonnekkin kansion järjestyksen yhteydessä). Kioto talutti naisen pytyn ääreen ja Impi antoi tulla.


Tämä Immen ruoanvalmistusaddiktio alkaa olla jo pelottava - jääkaappi pursuaa salaattia mutta nainen vain tekee lisää.


Kioto oli korviaan myöten rakastunut Impeensä, ja piti huolen että Impi myös tiesi sen.


Impeä kylläkin tuntui kiinnostavan salaatti enemmän kuin Kioto. Toisaalta olen kyllä iloinen, että Impi syö Kiotoa vain silmillään, sillä olisihan ikävää jos naikkonen popsisi Kioton suihinsa.


Kioto lennätteli Immelle lentosuukkoja Immen miettiessä, pitäisikö Kioto häntä ahmttina jos hän ottaisi vielä toisen lautasellisen salaattia.


Nälän kasvaessa aivan valtavaksi Impi rohkaistui, nousi ja nappasi nopeasti lautaselleen uuden läjän rehuja. Hieman ihmeissään Kioto kyllä oli, sillä olihan naisen ensimmäinen annoskin ollut isohko. Mutta kohteliaana siminä ei Kioto tietenkään ruvennut valittamaan asiasta.


Ruokailun jälkeen rakastavaiset kutittelivat ja härnäsivät toisiaan lempeästi. Ah, nuorta lempeä ^^,


Päivien - ja viikkojenkin - kuluessa Impi alkoi tuntea itsensä jatkuvasti väsyneeksi ja nälkäiseksi. Työttömänä, kunniallisena rakastajana Kioto tietysti piti seuraa kullalleen, vaikka itse ei ollut väsynyt ollenkaan. Usein Immen nukkuessa Kioto kaivoikin tyynynsä alta esiin jonkin kirjan, ja syventyi sen lukemiseen.


Myös Immen ruokahalu kasvoi kasvamistaan. Jatkuvasti nainen yllätti itsensä jääkaapin oven raosta tai luurin varresta tilaamasta kiinalaista tai pizzaa.


Rakkaus ei suinkaan haihtunut tästä suhteesta, se vain oli muutakin kuin suutelua ja halimista. Aina jaksaessaan Impi pallotteli tai potki footbagia Kioton kanssa, mutta väsymys yllätti hänet nopeasti. Kioto alkoi olla huolissaan Immestä, mitä jos tällä olisi jokin vakava, hiljaa etenevä sairaus?


Eräs aamu oli perin harvinainen; Impi oli ensimmäisenä jalkeilla ja ehti nappaamaan sanomalehdenkin ennen Kiotoa. Edellisenä iltana he olivat sopineet hankkivansa molemmat työpaikan, sillä rahaa ei riittäisi seuraaviin laskuihin ellei työtä löytyisi.


Laskuista puheenollen, postilaatikossahan ne entisetkin vielä muhivat. Muistutuksia oli tullut jo useita, ja seuraavana olisi edessä ulosottomiehen vierailu, ellei laskuja maksettaisi. Parin järvestä nostetun monnin tuottamilla tuloilla saatiin laskut kuitenkin kunnialla maksettua, ja kahden hengen perhe saisi elää jonkin aikaa rauhassa.


Immen etsiessä lehdestä sotilasuran työpaikkailmoitusta Kioto piti seuraa hunajapupulleen toivoen, että lehdestä löytyisi jotain. Jos ei elämäntoiveiden mukaisia töitä, niin edes jotain mielenkiintoista.
Valitettavasti sotilaita ei kaivattu, joten Impi tyytyi koehenkilön pestiin.


Kiotokin tarttui riuskasti sanomalehteen, ja hänen silmiinsä pompahti heti isolla präntätty ilmoitus: PAIKKA VAPAANA SUURLÄHETTILÄÄN AVUSTAJALLE. Kioto kirjoitti numeron äkkiä muistiin ja soitti siihen. Hän ilahtui suuresti kuultuaan, että hän oli tervetullut töihin.


Impi tahtoi vielä tarkistaa lehden, sillä hän elätti yhä toivoa sotilasuran töistä. Hän joutui kuitenkin pettymään uudelleen. Kioto oli pahoillaan rakkaansa puolesta, mutta kätki surunsa muroihin.


Kioton baarimikkoystävä, Veikka, soitteli usein. Kiotolla oli aina aikaa puhella hänen kanssaan, sillä Veikka oli oikein miellyttävä mieshenkilö erittäin hyvällä huumorintajuna varustettuna. Muutaman kerran Veikka piipahti Kioton ja Immen luona kylässäkin, ja Kioto tietysti lähti ilomielin Veikan kanssa stadin baareihin hengaamaan aina kun Veikka pyysi.


Toki myös ikäviä soittoja oli - Kioto ei aina jaksanut kuunnella Alpertti Teerimäen übertylsiä juttuja ja omakehua.


Tämä alkoi olla Greenhillin taloudessa yhä yleisempi näky: Impi jääkaapilla muropaketti kädessä. Impi itsekin oli alkanut kummastella ainaista nälkäänsä ja aamuisin esiintyvää pahoinvointiaan, ja hän ajatteli varata ajan terveyskeskukseen mikäli oksentelu ei pian alkaisi hellittää.


Hienerityskin Immellä oli huomattavasti lisääntynyt, ja suihkussa hän joutui juoksemaan parhaimmillaan kolmesti päivässä. Kiotokin ihmetteli todella naisensa käytöstä, eihän sille löytynyt mitään järkevää syytä.


Usein Immen vedellessä sikeitä Kioto piti huolen huushollista, ja siinä olikin kova homma; keittiö oli pullollaan likaisia astioita, jääkaappi tyhjänä, wc-pönttö likainen, suihku rikki ja viikon lehdet pitkin lattioita. Usein Kioto miettikin, oliko rakkaus todella kaiken sen vaivan arvoista.


Töihinkin täytyi mennä, vaikka olisikin ollut nälkäkuoleman partaalla, rättiväsynyt ja tylsistynyt.


Eivätkä pahantuuliset työntekijät tietenkään saa ylennystä työpaikalla, eivät vaikka tarvittavat taidot löytyisivätkin.


Kioton istuessa vessassa Impi sai selville ainaisen nälkänsä, väsymyksensä ja pahoinvointinsa syyn: hänen mahansa pyöristyi. Impi järkyttyi suunnattomasti, ei hän uskonut olevansa valmis äidiksi, ei edes synnyttämään!


Suuri järkytys imi Immestä kaikki voimat, ja tämä joutui painumaan pehkuihin. Ei hän kylläkään kauaa voinut nukkua, sillä jääkaappi kutsui ja mahan mystinen asukki palasi Immen mieleen. Kuinka hän kertoisi asiasta Kiotolle?


Kalastamassa ollut Kiotokin palasi sisään. Hän näki rakkaansa paneutuneen jälleen levolle, ja tällä kertaa Kioto itsekin oli väsynyt ja hän saattoi tehdä seuraa Immelle.


Parin herättyä Impi päätti kertoa lapsesta Kiotolle.
"Tuota, rakas... Mitä sanoisit jos haikara olisi tulossa vierailulle?" Impi kysyi arastellen.
"Tätä vitsiä en ole ennen kuullutkaan! No, kerro!" Kioto innostui luullen Immen keksineen täysin uuden vitsin. Impi löi kädellä otsaansa ja manasi Kioton toivottomaksi aivokääpiöksi.


"Kioto, senkin idiootti. Meille tulee vauva", Impi tokaisi ärsyyntyneenä Kioton suunnattomasta tyhmyydestä. Kioton suu loksahti auki, ja hän katsoi vaimoaan ihmeissään.
"Siis aiot adoptoida lapsen? Mikäs siinä, ei minulla ole mitään sitä vastaan", vähä-älyinen Kioto hymähti. Impi manasi Kioton jälleen - tällä kertaa totaalisen toivottomaksi, aivottomaksi vähä-älyisten kuninkaaksi.


"Pöljä! Minä olen raskaana, älyätkö?! Se lapsi on minun mahassani, ei sosiaalitoimistossa!" Impi tiuskaisi suuttuneena. Kioto hämmästyi vielä enemmän, ja hänen suunsa muistutti valtavaa kraateria.
"Ra-ra-raskaana? Siis lapsi on meidän? Tuolta lakanoiden välistä?" Kioto viimein älysi. Impi nyökkäsi ja pelkäsi Kioton reaktiota.
Kioto totesi raskauden olevan mahtava asia, sieltähän voisi tulla tupsahtaa varteenotettava perijäehdokas!


"Impi Antikainen, mennään naimisiin!" Kioto paukautti ja kaivoi taskustaan samettirasian, jonka sisällä oli sormus. "Täytyyhän lapsen saada minun sukunimeni, jos hänestä kaavaillaan mahdollista perijää", hän jatkoi. Impi seisoi pöllämystyneenä Kioton edessä, nyt oli hänen vuoronsa olla hämmästynyt.


Impi suostui Kioton kosintaan ilomielin ilon kyyneleitä vuodattaen. Myös Kioton silmissä kimalsi, mutta hän väitti sen olevan heinänuhaa.


*halihali*


Siinä sängyn edessä vaihdettiin sitten myös virallisemmat sormukset. Jotenkin vaikuttaa, että tuo sänky on Greenhillin suvun kannalta merkittävä paikka, kun kaikki tärkeä tapahtuu sen vierellä.


Impi hoiti oman osansa hääseremoniasta sujauttamalla kultasormuksen Kioton nimettömään. Tai no keskisormeenhan simit sen sormuksen laittavat, mutta heillä taitaakin nimetön olla keskari ja keskari nimetön.


Sormustenvaihdon jälkeen oli hääsuudelman aika, ja se hoidettiinkin kunnialla. Suudelma kesti muuten kauemmin kuin sormustenvaihto 8)


Nuorenparin huushollissa rahat olivat aina vähissä, ja täytyihän tulevalle lapselle hommata kehto, leluja, syöttötuoli ja muuta tärkeää ja välttämätöntä. Siksipä Kioto ja Impi ryhtyivät rajulle säästökuurille; kaikki ylijäänyt ruoka säilöttiin, laskut maksettiin ennen kuin muistutuksia alkoi tulla ja iltaisin molemmat lähtivät onkimaan kultalohen toivossa.


Impi tuntui kiskovan kaloja lammesta tiuhempaan tahtiin kuin Kioto, mutta ei nainenkaan aina onnistunut; usein hän huomasi istuvansa maassa onkivapa vierellään pöllämystyneenä.


Velvollisuudentuntoinen, tuleva perheenisä Kioto, pyrki pitämään huolta odottavasta vaimostaan ja taikoikin aina jääkaapin perukoilta tarvikkeita voileipiin. Töitäkin hän teki täysillä, mutta ylennystä ei vain näkynyt eikä kuulunut.


Impi puolestaan nukkui, nukkui, nukkui ja söi. Ei hänestä enää ollut pallottelemaan tai pihatöihin, hänen jättimäinen mahansa oli aina tiellä ja ylimääräisenä taakkana.


Kioto oli kuvitellut perhe-elämän olevan helppoa ja rauhallista, mutta hän ymmärsi kuvitelmiensa olleen miljoonien kilometrien päässä totuudesta. Haisevat kainalot, ainainen nälkä ja pystyynnukahtelu tiputtivat hänet pilvistä vähän väliä.


Impi sääli henkihieverissä raatavaa miestään, ja joskus iltaisin hän komensikin Kioton pehkuihin ja valmisti itse oman iltapalansa. Hidasta ja vaikeaahan se kyllä oli, mutta mieluummin Impi raatoi hieman itsekin kuin vain katseli miehensä kärsivän nälästä ja suunnattomasta väsymyksestä. Myös huono omatunto vainosi Impeä; hän oli aina kuvitellut olevansa sitten joskus täydellinen vaimo joka huolehtii rakkaastaan, mutta todellisuudessa hän olikin vain riesa, joka nukkui ja söi.


Jonkin ajan kuluttua, eräänä aamuna, Immen kupeiden hedelmä ilmoitteli jälleen olemassaolostaan. Ei massu ihan tuommoiseksi paisunut, kuva on juuri siitä pompahdusvaiheen huipentumasta.


Huomattuaan vaimonsa vatsan kasvaneen Kioto ryntäsi heti hellittelemään massua. Olihan siellä kehittyvä lapsi osaksi hänenkin tuotostaan, ja hän koki olevansa velvollinen huolehtimaan siitä jo ennen syntymää.


"Isin pikku duudeluddeli siellä, pian sinäkin pääset haistelemaan maailman tuulia", Kioto sössötteli mahalle. Impi hieman naureskeli, eihän lapsi heti synnyttyään lähtisi maailmaa kiertämään.


Raskaana ollessaankin Impi etsi kuumeisesti sotilasuran töitä. Niitä ei vieläkään näkynyt, ja hän joutui pettymään päivä toisensa jälkeen.


Tyypillinen näky Greenhillin taloudessa: haiseva kioto hörppii purkkiherkkua lautasten haistessa pöydällä. Kijahylly on muuten väliaikaisesti pihalla, silä ei siis ole myyty vaikka raha vähissä onkin. Tuolle kohdin on kaavailtu sitä lastenhuonetta, mutta saa nyt nähdä.


Tämä on hieman harvinaisempi näky, sillä yleensä vain Impi nukkuu ja Kioto raataa jossain niska limassa.


Impi alkoi olla jo täysin hyödytön kodinhoitoasioissa, hän ei ollut koskenutkaan rättiin tai tiskiharjaan moneen viikkoon. Kioto oli puolestaan huomannut huhkivansa yhä useammin jossain siivoushommissa.


Lapsen syntymä alkoi olla yhä lähempänä ja Impi vain väsyi väsymistään. Kioto oli hieman huolestunut, hän pelkäsi että jokin menee vielä vikaan.


Jaksaessaan Impi tarttui aina kokkausoppaaseen, sillä lapsen syntymän jälkeen hän halusi hyvittää Kiotolle kaikki ne päivät, joina miesparka oli joutunut raatamaan yksin. Opiskelu ei kyllä meinannut ottaa onnistuakseen, sillä levoton masuasukki potki aina vain kovempaa.


Purkkiherkkua ja kokkauksen abc - kohti parempaa ollaan siis matkalla.


Rahatilanteen kohennuttua huusholliin hommattiin kuntoilulaite, sillä Kioto tarvitsi kovaa kuntoa työssään. Joutuihan hän taistelemaan kaiken maailman alkuasukkaiden kanssa puolustaessaan suurlähettilästä.


Synnytys lähestyi hitaasti mutta varmasti, ja purkkiherkkua naukkaillessa aika tunnetusti kuluu nopeammin.


Ja niin koitti se tärkeä päivä: Impi alkoi huutaa tuskissaan Kioton treenatessa takapihalla.


"KIOTOOOOOH! Senkin raukkamainen nahjus, tänne nyyyyyyyyyyyyyyyyythh!" Impi korisi tuskissaan supistusten rääkätessä häntä. Kioto vain pullisteli lihaksiaan kuntoilulaitteen vierellä eikä välittänyt vaimonsa kärsimyksistä.


"Uaaah! Tänne tällä sekunnilla tai tapahtuu hirveitäääääää!" Impi kiljui. Viimein Kiotokin malttoi lopettaa pullistelun ja kipittää sisätiloihin, mutta turvallisuussyistä hän jäi pöydän toiselle puolelle. Eihän sitä koskan tiedä mitä tuskissan ärjyvä Impi saa päähänsä.


Sinä aurinkoisena lauantaipäivänä maailmaan tupsahti suloinen poikavauva, joka nimettiin isän puolen sukunsa perinteitä vaalien japanilaisen kaupungin mukaan - nimeksi valittiin Osaka. Kioto oli suunnattoman onnellinen, hän oli aina toivonut poikalasta.


Osaka peri kaiken isältään; ihonvärin, silmät ja hiustenvärin. Tästä pojasta tulee varmasti vielä oikea hurmuri ;)


Elämä on yhtä vuoristorataa. Syntymän ilojen jälkeen saatiin kokea haisevat surut.


"Kutikutikuti isin pikku namipossuliini", haiseva Kioto mukelsi Osakalle. Osaka jokelsi suloisesti ja tuijotti tummilla silmillään isäänsä kuin hullua.


Ainahan potralle pojalle maito maistuu (:


Impi oli käsittämättömän onnellinen. Nyt hän voisi vapauttaa Kioton kotitöistä ja keskittyä huolehtimaan kodista ja vauvasta, kun taas Kioto voisi alkaa pyrkiä urallaan eteenpäin. Osaka oli se sinetti, jota Immen ja Kioton avioliitolle oli kaivattu - yhdistävä tekijä, jotain, jonka heidän rakkautensa on saanut aikaan.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Noh, tässäpä tämä. Mielestäni tästä tuli hieman kökkö, mutta nyt ei ollut oikein kirjoitusfiilis. Olen iloinen kun edes sain tämän valmiiksi hermostumatta, sillä tänään on ollut hermot vähän kireällä ja näin.
Seukkia osaa odotettavissa varmaan ensi viikonloppuna, pitää nyt katsella miten näiden kokeiden kanssa pärjää...

Kommenttia, ihmiset!