Pelkäsin jo, etten koskaan saa tätä osaa valmiiksi - menihän sen kirjoittamisessa kuitenkin jotain kolme viikkoa 8''D
Älkää suuttuko, kun aina joskus sekoitan Tokyon Nagaiaan ja Nagaian Tokyoon tai Kioton Osakaan ja Osakan Kiotoon. Muistini alkaa olla erittäin hatara ja epäluotettava :D
Mutta voilá, it's here. The fifth osa! Enjoy.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Teiniksi kasvaneen Osakan syntymäpäivää ei kauan ehditty juhlimaan, kun Immen kimppakyytiauto tööttäili tiellä. En nyt tähän hätään muista, mikä Immen ammattinimike on, mutta Kenraaliin on enää piskuinen matka. Huomatkaa taustalla Nagaia nousemassa koulubussiin (:


Osakaa hieman jännitti ensimmäinen koulupäivä yläasteen puolella, mutta rohkeana poikana hän kiipesi bussiin hymy kasvoillaan.
(Ärrrh, varmasti minulla oli parempi kuva Osakasta ja koulubussista, onnistuin vain hukkaamaan sen).


Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä bussiin nousi Tokyo. Tokyo oli isoveljelleen hieman kateellinen, pääsihän tämä jo sinne isojen tyttöjen ja poikien seuraan isoon kouluun, kun taas Tokyo joutui päivät pitkät istumaan typerien pikkulasten kanssa.



Syvänmerensukeltaja-Kioto älysi viime hetkellä, että hänenkin työpäivänsä alkaa yhdeksältä aamulla. Ei muuta kuin sukelluspuku niskaan ja kimppakyytiautoon!


Iltapäivällä kotiin saapui ensimmäisenä Osaka, joka oli kuin olikin selvinnyt hengissä ensimmäisestä päivästään yläasteella. Läksyjäkään ei ollut aivan niin paljon kuin Osaka oli pelännyt.


Sosiaalisena poikana Osaka tietysti oli heti saanut paljon uusia ystäviä. Mukaan hänelle oli tarttuntu tämä komistus, Icarus.


Osaka ei ehtinyt edes läksyjään tekemään, kun Icarus jo innosti häntä tyynysotaan.
"Tästä saat! Ja tästä, tästä ja tästä!" Icarus nauroi pätkiessään Osakaa tyynyllä. Osaka oli äkillisestä hyökkäyksestä aivan ulalla, eikä hän kyennyt puolustautumaan.


Melkein kymmenen minuuttia kestäneen rajun tyynysodan aikana Osaka oli nostanut puolustusvalmiuttaan, ja leikin päätteeksi se oli Icarus joka anoi armoa Osakan nauraessa kippuralla vieressä.


"Hei, ootsä muuten kuullu siitä mokukasteesta mitä tuolla meidän yläasteella harrastetaan?" Osaka kysyi Icarukselta. "Mulle sanottiin, että siellä joutuu syömään raakaa kananmunaa!" poika jatkoi kauhistellen. Icarus nyökkäili ja totesi kuulleensa jotain karmivia juttuja.


"Kuulin myös, että pojat pakotetaan käyttämään koko päivä pinkkejä korkkareita! Hyi, en kyllä mene kouluun sinä päivänä", Osaka lisäsi löylyä.
"Njääh, kyllä opettajat varmaan jotenkin vahtii ettei ne jutut siellä mene ihan överiksi", Icarus latisti Osakan innon mokukastajaisista.


"Mitäh? Eihän koko hommassa ole sitten mitään ideaa", Osaka pettyi. "Mutta ehkä niille on sitten jotkut jatkot, minne opettajat ei pääse. Niin sen täytyy olla!" hän innostui uudelleen. Icarus tuijotti kaveriaan tympääntyneenä. Hän ei kyennyt ymmärtämään Osakan intoa mokukastetta kohtaan, senhän kuuluisi olla jokamiehen painajainen!


Osakan ja Icaruksen keskustellessa päivän säästä ja muusta mielenkiintoisesta oli muu perhekin jo kotiutunut.

Molemmat tytöistä toivat kaverin kotiin, Tokyo tuon punatukkaisen ja Nagaia tuon enkelinnäköisen. Kummankaan vierailevan tähden nimeä en muista 8))


Tyttöjen telmiessä pihalla ystäviensä kanssa Osaka ja Icarus syventyivät shakin syövereihin.
"Kuule Icarus, oletko sinä ajatellut mennä yliopistoon opiskelemaan?" Osaka uteli. Icarus katsahti ystäväänsä ja totesi: "Onhan se käynyt mielessä, serkkuni on ehdottanut että menisimme sinne yhdessä mutta en minä oikein tiedä.. Emme nimittäin aina tule serkun kanssa kovin hyvin toimeen".


"Hei, jos minä nyt kumminkin lähden sinne akatemiaan joskus, niin lähdetkö sinäkin? Uskon, että saisimme puristettua jostain kokoon sen verran rahaa, että voimme vuokrata tontin ja pystyttää sille jonkinlaisen tönön" Icarus ehdotti pohdittuaan asiaa hetken.
Osaka kohatti olkiaan.


"En osaa sanoa vielä, en ole ajatellut asiaa kovinkaan paljoa. Jotenkin olen ajatellut, että lähden yliopistoon vasta sitten kun Nagaia ja Tokyokin ovat valmiita lähtemään. Olen elänyt heidän kanssaan aina, tuntuisi ihan oudolta lähteä ja jättää heidät tänne" Osaka selitti. Icarus nyökkäili hetken, kysäisi koska tyttöjen syntymäpäivä on ja hiljeni uudelleen pohtivan näköisenä.
"Mutta tuota, jäähän tytöille tänne Kioto ja Impi. Ajattelin jotain siihen suuntaan, että sinä, minä ja serkkuni lähtisimme akatemiaan ennen siskojasi, muuttaisimme väliaikaisesti johonkin asuntolaan ja sitten aikanaan kun tytötkin lähtevät opiskelemaan vuokraisimme sen tontin ja kyhäisimme tönön. Mieti asiaa" Icarus kehotti ja ehdotti pientä vesisotaa ulkosalla.


Nagaia oli sattumalta kuullut veljensä ja Icaruksen keskustelun, ja tyttö säntäsi hätääntynenä Tokyon luo.
"Tokyo, kuunteles tätä! Minusta tuntuu, että Osaka lähtee pian. Hän suunnittelee muuttavansa sen kaverinsa kanssa yliopistolle!" Nagaia kuiski kiihtyneenä sisarensa korvaan.


"En voi uskoa että Osaka lähtee. En yksinkertaisesti voi! Ei hän varmaankaan lähde. Ymmärsit väärin. Usko pois, ei Osaka meitä tänne jätä" Tokyo hoki huolestuneena Nagaialle. Molemmat tytöt olivat yllättyneitä tapahtumien saamasta käänteestä, he eivät tienneet pitäisikö heidän itkeä vai nauraa.


Osaka sen sijaan tiesi; hänen täytyi nauraa. Nauraa, ja nauttia nuoruudestaan - vaikkakin sitten vesisodan voimin.
"Hahahahah, lällällää, etpäs osu minuun!" Osaka lällätti ja heitti Icarusta vesi-ilmapallolla mahaan.
Pojat jatkoivat sotaansa hetkisen, mutta pian kylmä yllätti heidät ja heidän täytyi vetäytyä sisätiloihin.


Icarus yritti houkutella Osakaa pelaamaan shakkia, mutta Osaka huomasi pöydälleen unohtuneen läksyvihon.
"Ups...!" hänen suustaan pääsi, kun hän muisti ettei ole avannutkaan vihkoa vielä. Ei muuta kuin tuumasta toimeen, läksyt täytyy tehdä jos aikoo säilyttää hyvät arvosanat!


Seuraavana aamuna koko Greenhillin komppania oli asemissa valmiina uuden päivän alkuun.


Jälleen Osaka kotiutui ensimmäisenä, ja hänellä oli taas uusi kaveri mukanaan. Tämä poika, jonka nimeä en muista, ei kuitenkaan vaikuttanut läheskään yhtä hyvältä tyypiltä kuin Icarus, eikä Osaka siksi viihtynyt hänen seurassaan.


Laskut olivat kummitelleet postilaatikossa jo monta päivää, vaikka Greenhilleillä kyllä oli varaa niiden maksamiseen. Osaka huomasi asian ja päätti saman tien maksaa laskut, ulosottomiestä tässä nyt vähiten kaivataan.


Uusi tuttavuus meni Osakan huoneeseen tuijottamaan televisiota, joten Osaka nappasi maasta päivän lehden ja alkoi lukea sitä keittiössä. Hän ei todellakaan ollut seurustelumielellä, koulupäivä oli mennyt hieman heikommin ja hän oli pahalla tuulella.


Tiddidididdidii! Tässä on tuore.... hmmm, pikainen tarkistus radosimssin tietonurkasta.... muinaismuistojen metsästäjä. Kioto on tasan puolessa välissä uraansa, vielä siis viisi ylennystä niin mr. Greenhill on uransa huipulla.


Jompikumpi tytöistä, en ole ihan varma kumpi, toi kotiin tämännäköisen pojan. Pojalla oli muistaakseni sama sukunimi kuin sillä Osakan uudella kaverilla, lienevätkö sukulaisia..?


Nagaiaa ja Tokyoa ei pojan seura kiinnostanut, he leikkivät mieluummin keskenään.
"Olen ajatellut. Minusta tuntuu, että Osaka saa tehdä mitä haluaa. Uskon, että selviämme täällä ilman häntäkin, jos hän päättää lähteä sinne yliopistoon. Ja mehän menemme pian perässä" Nagaia sanoi kesken veneleikin.
"Itse asiassa olen samaa mieltä. Me olemme jo isoja tyttöjä, kyllä me pärjätään" Tokyo yhtyi siskonsa mielipiteeseen.

Jompikumpi perheen lasten uusista ystävistä hajotti television, ja Kioto mekaniikkataitoisimpana pääsi sitä korjaamaan. Korjaus kylläkin näytti enemmän puukotusharjoituksilta kuin mekaniikan huipentumalta : DD


Normipäivä: Avaruuspukuinen nainen kokkaa. Kyllä vain.


Miltei jokailtaisen tavan mukaan koko perhe kokoontui yhteisen aterian ääreen syömään ja vaihtamaan kuulumisia.


Kesken aterian Kioto kysyi Osakalta tämän tulevaisuudensuunnitelmista. "Noh poika, aiotkos sinä yliopistoon?". Osaka hiljeni ja kätkeytyi otsatukkansa taakse ajattelemaan.


"Nojaah, itse asiassa aion. Olemme päättäneet Icaruksen kanssa, että lähdemme yhdessä hänen ja hänen serkkunsa kanssa väliaikaisesti jonnekkin asuntolaan, ja jos tytötkin tulevat aikanaan yliopistoon niin vuokraamme oman tontin ja rakennamme talon. Mitä sanotte?" Osaka selitti yhteen hengenvetoon. Kioto nyökkäili hyväksyvästi, Impi pyyhki silmiään väittäen ruokaan laitetun sipulin ärsyttävän niitä ja tytöt tuijottivat Osakaa ihmeissään.


"Sinä siis ihan oikeasti pakkaat matkalaukkusi ja lähdet pois? Ihan kokonaan?" Nagaia kysyi surullisena kyyneleet silmissään.


"Tyttökullat, teidän täytyy yrittää ymmärtää. Osakalla on tulevaisuus edessään, hänen täytyy nyt tehdä valintoja. Hän ehkä joutuu lähtemään nyt, mutta palaa kyllä. Ei hän ikuisiksi ajoiksi häivy. Ja poikahan sanoi odottavansa teitä yliopistolla". Kioto paasasi lempeästi kyynelehtiville kaksostytöille. Kioton omat silmänurkatkin olivat hieman kostuneet, eivätkä Osakankaan silmät aivan kuivat olleet.


Hiljaisena Osaka meni puhelimen luo ja näppäili akatemian numeron. Hän oli aina haaveillut maisterin tittelistä ja elämästä kampuksella, mutta silti lähtö tuntui vaikealta.


"Hyvää iltaa ja anteeksi kun soitan näin myöhään. Nimeni on Osaka Greenhill, ja olisin halukas tulemaan teille opiskelemaan, jos siellä vain on tilaa. Ai, sekö sopii? Juu, stipendejäkin olisin vailla? Ahaa, okei, katsotaan niitä sitten myöhemmin. Te siis lähetätte taksin? Ja saan myöhemmin joitain lomakkeita? Selvä, kerään nopeasti tavarani", Osaka sulki luurin ja kuuli takaansa Tokyon äänen: "Meneekö Osaka lentokoneella?".
Osaka naurahti, haali nopeasti tärkeimmät tavarat reppuunsa ja jäi keittiöön odottamaan taksin tuloa.


Taksin saapuessa pihaan koko perhe hyökkäsi hyvästelemään Osakaa. Osaka halasi nopeasti jokaista ja lupasi soitella ajoittain kotiin päin.


Taksikuski ehti jo hermostua pihalla, kun kyytiläistä ei kuulunut. Viimein Osaka kuitenkin sai hyvästinsä hoidettua, ja hän juoksi taksiin.


Talo tuntui kamalan tyhjältä ilman Osakaa. Kioto hukutti ikävänsä siivoamiseen; hän ei enää paljon muuta tehnytkään.

Nagaia oli se, jolle isoveljen lähtö oli kaikkein vaikein. Hänestä tuntui, että mikään ei onnistu; läksyt olivat aivan järkyttävän vaikeita, televisiosta tuli vain huonoja ohjelmia, vessanpönttö oli aina tukossa ja muuta inhottavaa.


Impi otti esikoisensa lähdön hyvin rauhallisesti ja tyynesti, hän tiesi, että Osaka palaisi vielä. Toki hänelläkin oli ikävä, mutta hän ei antanut sen häiritä.


Seuraavana viikonloppuna Kioto päätti piristää tyttöjä, ja lupasi, että he saavat molemmat kutsua jonkun kaverin kotiin. Ja vaikka yökyläänkin, jos he haluavat.


Nagaia ei uskonut, että hänen blondi ystävänsä kykenisi piristämään häntä, mutta isänsä mieliksi hän kuitenkin kutsui tytön kylään. Eihän sitä tiedä, ehkä tyttö tietää jotain hauskoja uusia leikkejä tai vitsejä...


Tokyolle Osakan lähtö oli ollut kaikkein helpoin, ja hän kutsui ystävänsä kylään hymy huulillaan.

Tyynysota on paras lääke ikävään; Nagaia ja Tokyo unohtivat veljensä tyystin kavereidensa seurassa.


Illan tullen tyttöjen ystävien täytyi lähteä kotiin, ja Nagaia ja Tokyo jäivät kahdestaan leikkimään poneillaan. Viereisessä huoneessa Kioto ja Impi lepäilivät ja miettivät tulevaisuutta.
"Mitä sitten kun tytötkin lähtevät yliopistoon, mehän jäämme ihan kaksin. Kyllä elämästämme tulee tylsää", Impi huokaisi. Kioto nauroi iloisesti. "Mitäs sanoisit, vaimo rakas, jos yrittäisimme saada taloomme iltatähtösen? Pian alkaa jo olla myöhäistä, tulen vanhaksi enkä enää kykene hyväksi isäksi" Kioto ehdotti pilke silmäkulmassaan.


"Lisää lapsia?! Oletko aivan sekaisin, eihän se enää onnistu!" Impi hämmästyi.


"Pyh, aina voi yrittää. Etkä sinä ole vanha, tai et ainakaan näytä siltä", Kioto pehmitti vaimoaan.
"Jos kerran olet sitä mieltä..." Impi myöntyi keimaillen.
Ja tiedämme kaikki mitä seuraavaksi tapahtui (:


"Voi Kioto, olisin niin onnellinen jos saisimme vielä lapsen. Olisi kuitenkin joku täällä seuranamme, kun tytöt lähtevät" Impi haaveili ja silitti kultsinsa poskea.
"Mikään ei ole mahdotonta", Kioto hymähti.


"Minä en kyllä halua tähän taloon enää vauvoja" Tokyo pamautti eräänä päivänä päivällispöydässä. Impi oli nielaista ruoan väärään kurkkuun kuultuaan Tokyon julistuksen.
"Mutta, mutta, mieti nyt. Sinähän pidät vauvoista!" Impi huudahti hämmästyneenä tyttärensä julistuksesta.


"Tokyo on oikeassa. Minäkään en halua tänne vauvoja, nehän vain haisevat, syövät ja oksentelevat koko ajan!" Nagaia yhtyi siskonsa mielipiteeseen.


"Tytöt! Te olette aivan kamalia! Ei noin saa sanoa, vauvat ovat oikeasti mukavia. Miettikää, jos minä olisin ajatellut noin silloin kun tapasin Kioton. Teitä ei olisi olemassakaan!" Impi suivaantui tyttöjen jatkaessa vauvoista valittamista. "Menkää huoneeseenne siitä! Mars! Ja tästä asiasta ei enää keskustella!" Impi karjui tyttöjen esittäessä vastalauseita.


Illalla, kun Kioto kotiutui, Impi oli korjaamassa rikkoutunutta suihkua. Hän oli vieläkin äkäinen tytöille näiden törkeistä vauvaväitteistä, mutta ei puhunut asiasta mitään Kiotolle.  Miksi sitä tämmöisellä asialla pitäisi muutenkin kiireistä miestä vaivata?


Eräänä kauniina iltana, kun vauvajupakka oli jo unohdettu, oli tyttöjen aika kasvaa teineiksi.


Ensimmäisenä kynttilät puhalsi Nagaia, joka toivoi omaa ponia, vaaleanpunaista avoautoa ja kukallista lentokonetta.


Nagaian jälkeen koitti Tokyon vuoro. Tokyo toivoi sisarensa tavoin omaa ponia, mutta avoauton ja lentokoneen sijasta komeaa prinssi Uljasta ja pinkkiä linnaa sadoilla palvelijoilla ja poreammeella höystettynä.


Tässä on aivan J-Ä-R-J-E-T-T-Ö-M-Ä-N kaunis Nagaia. Valitettavasti hukkasin lapun, jolle kirjoitin ylös tavoitteet ja mieltymykset sun muut, joten en muista niitä 8--D


Tokyo ei jäänyt Nagaiaa kauneudessa yhtään jälkeen. Molemmilta tytöiltä menivät vaatteet vaihtoon, en voi sietää tuota maxisin törkeää koulutyttöpukua.

Näistä kahdesta voisi tehdä aivan oman tarinansa, jonka nimi olisi joku posegirlz tai vastaava (-----8


Kakkupalat mussutettuaan tytöt alkoivat pohtia paljonpuhuttua yliopisto-asiaa.
"Olen varma, että haluan sinne. Minulla on kammottava ikävä Osakaa!" Nagaia jankkasi miltei taukoamatta. Tokyo ei ollut asiasta aivan yhtä innostunut, hän halusi enemmänkin vielä olla kotona äidin helmoissa.


"Kuule Nagaia, minä en ole varma. En mielestäni ole valmis muuttamaan sinne, en, vaikka siellä onkin Osaka ja Icarus ja se Icaruksen mystinen serkku. En halua sinne vielä", Tokyo sanoi siskolleen.
"Tyhmä, no kai sinä edes kokeilet saatko stipendiä? Ehkä sitten harkitset uudelleen?" Nagaia yritti innostaa.


"Kyllä minä stipendejä haen, vaikka nyt heti. Mutta en mene opiskelijaksi. Vielä. Sitten myöhemmin", Tokyo intti edelleen. Nagaia tuhahti, totesi Tokyon olevan mahdoton tapaus ja tuuppasi tämän kohti puhelinta. "Niitä stipendejä pyydät. Nyt heti!" Nagaia komensi.


Tokyo soitti yliopistolle ja kysyi stipendeistä. Nainen linjan toisessa päässä tarkisti nopeasti muutaman jutun papereistaan, ja hetken kuluttua ilmoitti että Tokyo saa stipendin ainakin hyvästä koulumenestyksestä. Typy sai stipendin jostain toisestakin, se luki siinä lapussa jonka hukkasin.


Tokyo sanoi naiselle, että hänen siskollaan on asiaa ja ojensi luurin Nagaialle. Nagaia esitti asiansa, ja sai kuulla että hänelle myönnettiin myös hyvän koulumenestyksen stipendi. Nagaiakin sai jonkun toisen mutta ylläripylläri, en muista minkä.


"Siis kehtaatte kysyä, että haluanko opiskelijaksi. Tietysti haluan! Teidän täytyy olla päästänne vialla, jos kuvittelette että en halua. Lähettäkää tänne taksi!" Nagaia nauroi puhelimeen. Tokyo oli yllättynyt, ei hän ollut uskonut että Nagaia heti lähtisi akatemiaan!


Tokyo kävi äkkiä hakemassa vanhempansa hyvästelemään Nagaian. Nagaian lähtö tuntui huomattavasti helpommalta kuin Osakan, tiesiväthän kaikki, että Nagaia ei joudu olemaan yliopistolla yksin. Isoveli valvoo.


"Täältä tullaan, Viper Academy. Vaviskaa, tiukkapipoiset lehtorit!" Nagaia uhosi mielessään avatessaan taksin ovea. "Tätä tyttöä te ette hevillä lannista", neito sanoi taksikuskille, joka oli jutusta aivan pihalla.


Nagaian lähtöä seuraavana päivänä aamiaispöydässä huomattiin, että talo tosiaan tyhjeni koko ajan. Pöytään ei tarvittu enää kuin kolme lautasta, ja talo tuntui aina niin autiolta.


Vaan ei huolta - jossain vaiheessa Immen vatsa pompahti, ja pompahdushan tarkoittaa raskautta.


Ilmoitettuaan asiasta kuuluvasti keskellä taloa huudolla "Me saamme sittenkin iltatähtemme!" Impi muisti kaikki ne raskauden kauheudet, jotka oli elämänsä aikana kohdannut. Ja kun hän nyt oli vielä niin vanha... Mitä jos tapahtuisi jotain kauheaa?
Synkkien ajatusten saattelemana Impi avasi television tukahduttaakseen huolensa.


"Olen sitä mieltä, että lapsen voisi tällä kertaa nimetä ihan, öh, tavallisesti. Niinkuin vaikka Pentti tai Esko", Impi ehdotti eräänä päivänä ruokapöydässä.
"Mitäh, ei tule kuuloonkaan! Sehän olisi epäreilua lasta kohtaan, kun rassukan sisaruksilla olisi hienot nimet ja lapsiparka sitten joku Rauno", Kioto tyrmäsi ehdotuksen. "Ja sitäpaitsi minulla on jo pari nimeä korvan takana", hän ilmoitti suostumatta paljastamaan niitä.


Immen vaihtaessa pyjamaa ylleen hän tunsi mahassaan oudon olon.
"Aivan kuin synnytys olisi alkamassa...", hän ajatteli. "Ehkä minun pitäisi ottaa hieman rauhallisemmin, kun tätä ikääkin on kertynyt", rouva päätti.


Herättyään päivänokosiltaan, jotka olivat venähtäneet turhan pitkiksi, Impi huomasi mahansa pompahtavan jälleen. "Meille tosiaan tulee vauva", hän iloitsi mielessään silitellessään isoa masuaan.


Tokyo oli jo jonkin aikaa tuntenut itsensä yksinäiseksi, eikä hän enää jaksanut panostaa kouluunkaan kovin paljoa. Luokkatoverit olivat yksi kerrallaan lähteneet yliopistoon, ja luokka pienentynyt puoleen alkuperäisestä koostaan.


"Isä, olen miettinyt tätä yliopistojuttua. Kun äiti nyt on raskaana ja taloon tulee vauva, niin te ette varmaan olisi kovin yksinäisiä, jos lähtisin kampukselle?" Tokyo ehdotti arkaillen. Hän pelkäsi, että Kioto kieltäisi häntä lähtemästä.
"Voi, olen odottanut tätä niin kauan! Melkein ehdin jo pelätä, että et mene yliopistoon ollenkaan ja homehdut kotona koko nuoruutesi harmitellen, kun et lähtenytkään. Minun puolestani saat mennä, kunhan ilmoitat asiasta myös äidillesi", Kioto iloitsi ja huhuili Impeä paikalle.


(Impi kävi suihkussa ja kiskaisi siellä tuon asun ylleen, hän siis edelleen on paksuna vaikka maha ei tuossa asussa näy)
Tokyo meni äitinsä luo jännittyneenä. Voisihan äitikin kieltää häneltä kampuselämän, pakottaa jäämään kotiin!
"Äiti, isä lupasi, että voin lähteä yliopistoon. Sopiihan se sinullekin?" Tokyo melkein kuiskasi kysymyksensä.
"Mitä sinä tyttörakas enää aikailet? Mene vain, en minä sinua kiellä. Ja vie terveisiä Nagaialle ja Osakalle, niin ja muista pitää huoli että he opiskelevat ahkerasti", Impi sanoi nauraen.
"Olen leiponut niitä Osakan suosikkikeksejä, vie hänelle rasiallinen", hän huolehti ja osoitti samalla puhelinta kehottaen Tokyoa soittamaan.


"Hyvää iltaa, Tokyo Greenhill tässä. Olisin kiinnostunut opiskelijapaikasta, mikäli teillä on tilaa. Joo, kyllä, olen jo aiemmin hakenut stipendejä. Selvä, kauanko taksin tulossa kestää? Okei, kiitos kuulemiin", Tokyo päätti puhelun.


Sanottuaan heiheit vanhemmilleen Tokyo asteli ylväänä ulos. Hän vannoi hurmaavansa kaikki kampuksen pojat, napsivansa parhaat arvosanat ja olevansa vielä joskus koko kampuksen kuningatar.


Tokyon lähdettyä Kioto ja Impi älysivät olevansa kahden - aivan kahden, jos masuasukkia ei lasketa. Heidän lapsosensa olivat lentäneet pesästä yksi kerrallaan, ja aika oli kulunut huomaamatta.
"Laskeskelin tässä, että kun tämä mahamonsteri lähtee yliopistoon, me olemme jo ryppyisiä vanhuksia. Emme välttämättä ole näkemässä kuopuksemme valmistujaisia tai häitä", Impi harmitteli.
"Älä välitä siitä. Eletään tässä ja nyt", Kioto kuittasi vaimonsa huolen naurahtaen kepeästi.


Lapsien häivyttyä ja tylsyyden tultua taloon Kioto oli keksinyt uuden harrastuksen - naapureiden vakoilun. Oli aivan käsittämättömän jännä nähdä, kuinka naapurin mummo aina aamuisin naukkailee kossua pienestä taskumatistaan ja lähtee sen jälkeen urheiluautollaan sukkuloimaan kaupunkiin.
Kioton tiirailu ei rajoittuntu vain päivään, joskus hän tutkaili yölläkin. Mutta ei tietenkään naapureita, vaan tähtiä : D


Eräänä iltana Kioton tähtiharrastuksen keskeytti Immen sydäntä (ja tärykalvoja) raastava parkaisu.
"Kiotoooooooooooooooooooooooooooorrrghhhh!"


Tunnollinen aviomies säntäsi tietysti heti vaimonsa avuksi, mutta nähtyään tilanteen hänellä meni sormi suuhun - ei hän mikään kätilö ollut!
"Senkin laiskas, raihnainen, omahyväinen sovinisti! Tee jotain! Soita ambulanssi!" Impi rääkyi miehensä taivastellessa vieressä.


"Noin, kyllä se siitä, hengitä syvään. Ajattele iloisia asioita!" Kioto tsemppasi saatuaan suunsa auki.


En kestä katsoa - efekti ;dd


Kotvasen kuluttua oli maailmaan pullahtanut vallan hurmaava tyttölapsi, joka nimettiin Kioton vaatimuksesta Hokkaidoksi. Impi olisi halunnut tytöstä Annelin, mutta alistui Kioton tahtoon huomattuaan, että herran mieltä ei muuteta.
Tyttö muuten peri kaiken Kiotolta.

Tähän osan loppuun käymme ottamassa tilannekatsauksen Greenhillien ja Ackerien (Icaruksen sukunimi) vuokraamalta tontilta yliopistolla.


Osaka Greenhill, Greenhillien esikoinen.


Icarus Acker, Osakan paras ystävä.


May Acker, Icaruksen serkku.
(Siis ei sukupuussa, ajattelin vain sukunimen perusteella)


Nagaia Greenhill, toinen Greenhillien kaksostytöistä.


Tokyo Greenhill, kaksosparin toinen puolikas.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Jatkoa tulee sitten kun tulee, en lupaa mitään. Mutta ensi osassa varmaan pyöritään jonkin verran kampuksella ja jonkin verran "kotona".
Niin ja tarkistan niitä unohtuineita tavoitteita sun muita tässä ja kerron ne ensi osassa (:

Kommenttia kiiiiiitooos ^^,