Ringdingding, moiterehei ja kymmenen muuta tyttöä. Pahoitteluni tästä parin päivän viiveestä, osanhan oli tarkoitus ilmestyä viikonloppuna mutta isosleirin vuoksi en joutanut sitä tekemään. Tässä tämä kuitenkin on (:
Olen jo pitkän aikaa aikonut sanoa, että tekstistä luultavasti aina löytyy muutamia kirjoitusvirheitä, sillä joudun kirjoittamaan tekstit wordpadilla, koska koneessani ei ole microsoft wordia. Ja tunnetusti wordpad ei tarkista tekstiä heti kirjoittaessa, toisin kuin microsoft word. Ei, en oikolue tekstiäni, se johtuu siitä, kun en pidä oman tekstini lukemisesta. Painakaa siis kirjoitusvirheet villaisella ja vaikka ilmoitelkaa niistä kommenteissa, niin korjailen niitä aina jossain vaiheessa (:
Itse osan pariin, voilá!
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨


Tiedän, tiedän - Greenhillit muuttivat taloonsa aivan vasta, mutta silti otin ja tekaisin poppoolle uuden kämpän. Lähinnä siksi, että en edellistä rakentaessani ottanut huomioon perheen tulevaisuutta; talossa oli vain kolme makkaria + lastenhuone, vaikka olisihan minun pitänyt älytä että ne eivät riitä -_-'
No mutta eniveis, tässä on uusi talo. Taloesittelyä en jaksa alkaa väsäämään, ne eivät ole minun juttuni. Ja tuleehan talo kuitenkin tutuksi tainaa lukiessa (:


Heti, kun muuttokuorma saatiin purettua, Osaka joutui säntäämään halaamaan vessanpyttyä. Hän alkoi olla entistä varmempi raskaudestaan, vaikka hän ei halunnut myöntää sitä. Tavallaan hän toivoi, että olisi raskaana, mutta toisaalta hän pelkäsi. Mitä, jos lapsi - tai alien - olisi kamala hirviö, joka jyystäisi hänen sisuskalunsa perunamuusiksi?


Brenda ei ymmärtänyt muiden muuttohössötystä ja Osakan alituisia hermoromahduksia. Pikkytyttömme istuskeli rauhassa pihalla ihaillen perhosia. Hän ei koskaan kyllästynyt niiden katseluun, ja hän toivoi lapsenmielessään muuttuvansa vielä joskus perhoseksi.


Brenda tuntui pärjäävän vallan mainiosti aidatulla takapihalla yksikseen, joten perheen aikuiset vetäytyivät pöydän ääreen räiskäleille. Uudessa talossa oli pitkä, kuuden hengen ruokapöytä erillään itse keittiöstä, joten nyt sekä ruokailijoilla että kokkailijoilla oli vapaammin tilaa käytettävissään, vaikka itse keittiö olikin pienempi kuin edellisessä talossa.


May oli jo pitkän aikaa aikonut aloittaa dieetin, sillä Impi oli hieman huomautellut hänen uumalleen kertyneistä makkaroista. "Mikäs se sinun on toisen makkaroista mäkättää, kun itse olet tuommoinen ruikku joka ei liho vaikka söisi elefantin!" May huusi äkäisenä, kun Impi jälleen kerran alkoi paasata terveellisen ruokavalion tärkeydestä. Impi myhäili tyytyväisenä huomattuaan, että nimenomaan hänen kannustuksensa ansiosta May loikkasi kuntopyörän selkään ja alkoi veivata.


Osaka säikähti muistaessaan Brendan - tyttö oli unohdettu pihalle! Hän päätti hyvitellä hajamielisyyttään aloittamalla tytön kävelyopetuksen.


Aluksi kaikki sujui hyvin...


...mutta kun Brenda kyllästyi, hän alkoi viilettää kontullaan pitkin pihaa Osakan yrittäessä pysyä perässä. Osaka luovutti suosiolla myöntäen, että hänestä ei ole opettajaksi, ei edes omalle lapselleen.


Impi sen sijaan osasi käsitellä lapsia, olihan hän kasvattanut jo neljä. Vaikka Brenda yritti kiukutella pottailuopetuksessa, Impi otti tyttöä lempeästi hartioista kiinni ja selitti, kuinka tärkeää on osata käyttää pottaa itse.


Immen kasvatusmetodit tuntuivat tehoavaan itsepäiseen pikku-Brendaan. Immen kerrottua tytölle potan käyttöohjeet alusta loppuun saakka, Brenda istui potalla kuin tatti eikä olisi liikkunut minnekään ellei Impi olisi lopulta nostanut tyttöä pois.


Uudessa talossa oli yllin kyllin tilaa, ja se tuntui kovin tyhjältä. May ja Osaka olivat päättäneet yrittää vielä ainakin yhtä lasta, ja Kioton, Immen ja Brendan ollessa takapihalla pariskunta sai omaa rauhaa, ja me tiedämme mitä siitä seuraa joten mennään pois.


Päivät kuluivat huimaa vauhtia. Kioto tunsi itsensä joskus yksinäiseksi ja unohdetuksi, May ja Osaka keskittyivät toisiinsa ja Impi Brendaan. Kioto olisi mielellään auttanut Brendan hoidossa ja taitojen opettamisessa, mutta Impi oli ottanut sydämenasiakseen turvata lapsenlapsensa elämän, eikä hän päästänyt Kiotoa sotkemaan hänen työnsä tuloksia.


Eräänä päivänä Osaka oli menossa jääkaapille, kun hän tunsi potkun mahassaan, ja siinä samassa hänen vatsansa pompahti. Miehen suusta pääsi kauhun ja ilonsekainen huudahdus, kun hän älysi olevansa todellakin raskaana.
Alkujärkytyksestä toivuttuaan hän juoksi yläkertaan kertomaan Maylle asiasta.


Miltei samanaikaisesti Osakan vatsan pompahduksen kanssa myös Mayn vatsa pompahti. Osaka säntäsi huoneeseen juuri sopivasti näkemään Mayn aniliininpunaisen pyjaman.
"Sinähän olet raskaana!" he sanoivat yhdestä suusta osoittaen toisiaan.


Brenda ei ollut ainoa, joka oli Immelle kuin oma lapsi; pihan hedelmäpuut nimittäin olivat myös hyvin lähellä vanhanrouvan sydäntä. Vain huonomuistisuus oli Immen ja puiden rakkauden välissä; Impi nimittäin unohti jatkuvasti huolehtia puista, joten ne olivat melkoisen huonokuntoisia ja kuihtuneita.


May ja Osaka olivat ikionnellisia. Heille oli tulossa vähintään kaksi vauvaa, heillä oli molemmilla työpaikat, katto päänsä päällä, ja tärkeintä oli, että heillä oli toisensa. Talon pienemmästä vessasta tuli parin virallinen vauvanhoitovinkkinurkkaus. Se oli paikka, josta Impi ei älynnyt heitä etsiä. Naisella kun oli tapana tukkia nenäänsä asioihin hieman liian paljon...


"Sinä se et koskaan kadota kauneuttasi", Osaka huokaisi ja silitti Mayn poskea. May kihersi onnellisena, ja sanoi: "Kaltaisesi miehen vierellä täytyy yrittää olla kaunis, jotta muut naiset ymmärtävät pitää näppinsä erossa". Osaka naurahti, mutta kuullessaan Immen huutelevan olohuoneessa Mayn nimeä hän sulki suunsa ja painoi sormen myös Mayn huulille.


Impivaaran kadottua kuulomatkan ulkopuolelle May uskaltautui puhumaan. "Kylläpäs se liippasi läheltä, aivan äiskin pikkukaverikin siellä oli hiirenhiljaa", hän leperteli Osakan massulle. Osaka katseli vaimoaan hymyillen, hän oli suunnattoman helpottunut siitä, että May ei vihannut alienvauvaa, vaikka lapsi ei hänelle verisukua ollutkaan. Päin vastoin, joskus Osakasta tuntui, että May rakasti lasta kuin omaansa.


"Lyön vaikka vetoa, että sinä puserrat lapsen maailmaan ennen minua. Onhan tuo mahasi muhevammissa mitoissa kuin minun", May pohti vertaillen omaa mahaansa Osakan mahaan.
"Höpsis, mahani nyt sattuu vain olemaan muutenkin isompi kuin sinun. Lihasta, tiedäthän", Osaka härnäsi pullistellen hauiksiaan.


May ja Osaka olivat mahojensa kanssa koko ajan niin kiireisiä, että Brenda unohtui leikkimään yksikseen tuon tuostakin. Brenda ihmetteli usein, että eikö hänestä pidetty vai eikö kukaan vain koskaan muistanut häntä, kun hän joutui aina olemaan yksin palikoidensa kanssa.  Öisin tyttöparka näki painajaisia, joissa hän oli eksyksissä isossa talossa, eikä kukaan löytänyt tai auttanut häntä.


Kun joku lopulta eksyi Brendan huoneeseen, vaikkakin vain mennäkseen sen kautta isompaan kylppäriin, Brenda hukutti tulijan huomionkerjäyksiin. "Ummii! Ummiiiiii!" hän itki sydäntä raastavalla äänellä ja ojenteli käsiään kohti Impeä kyyneleet silmissään.


Impi kumartui ja nosti Brendan syliinsä puhellen tälle rauhoittavasti.
"Ei mitään hätää, mummin pieni kulta. Mummi on tässä, mummi ei lähde nyt", Impi sopotti itku kurkussaan. Kuinka hän ei ollut huomannut, että pieni Brendaparka oli ahdistunut ja peloissaan, kun hän joutui aina olemaan yksin?


Brendan pyyhkiessä nenänsä Immen mekkoon Impi puristi tytön lujasti rintaansa vasten. Hän vannoi itselleen pitävänsä huolen siitä, että May ja Osaka ymmärtäisivät Brendan voivan huonosti ja tarvitsevan aivan yhtä paljon hoivaa kuin mahojen asukitkin.


"Eihän pikkuisella enää ole paha mieli, eihän?" Impi kysyi kutittaen Brendan mahaa. Brenda nauroi itkunsekaista nauruaan surullinen hymy kasvoillaan. Impi haki väsyneelle tytölle keittiöstä lämmitettyä maitoa, syötti tytön ja peitteli tämän sänkyyn. Brenda nukahti melkein heti, mutta Impi jäi silti vielä tytön huoneeseen. Hän halusi varmistaa, että Brenda ei näkisi painajaisia.


Kioton elämässä ei ollut enää muuta sisältöä kuin televisio. Hän katseli sitä kaiket päivät, eikä se vielä riittänyt; hän katseli sitä seisoen. Ei suostunut istumaan nojatuoliin, kunhan seisoskeli valittaen ainaisia lihassärkyjään ja kolotuksiaan.


Vaikka Kiotosta tuntui joskus yksinäiseltä, hän ei ollut moksiskaan. Hän oli koko elämänsä ajan ollut ihmisten ympäröimä ja ainaisen huomion alla, joten yksinäisyys tuntui aivan hyvältä, kun hän sitä siltä kantilta ajatteli.


Parin päivän kuluttua Osakan maha pompahti jälleen. Hän hihkaisi innostuneena, ajan kuluessa hän oli oppinut nauttimaan raskaudestaan ja iloitsemaan siitä, että hän saisi lapsen ja auttausi sen maailmaan ihan itse. Enää häntä ei häirinnyt se, että lapsi olisi varmasti vihreä, ja että se ei ollut ihminen - olihan lapsi kuitenkin hänen omansa.


(Joo, myös Mayn vatsa on kasvanut. Hukkasin muutaman (parikymmentä) kuvaa, joten siinä meni sekin).
Impi oli pitänyt Maylle ja Osakalle puhuttelun siitä, että he olivat unohtaneet Brendan kokonaan. Aluksi he olivat olleet vihaisia ja raivoissaan: Kuinka Impi kehtasi haukkua heitä siitä, miten he oman lapsensa kasvattivat?
Jonkin aikaa asiaa mietittyään he kuitenkin myönsivät unohtaneensa Brendan tyystin kaikkien raskaushuolien ja muuttoasioiden sekamelskassa, ja lupasivat vastedes yrittää huolehtia tytösta paremmin.


Mayn ja Immen välit olivat alkaneet tulehtua ja pahasti. He eivät keksineet toistensa seurassa mitään ystävällistä sanottavaa, lähinnä he haukkuivat toisiaan tai vain tuijottivat toisiaan vihaisesti. Mayn mielestä vika oli Immessä, Immen mielestä Mayssa. Kumpikaan heistä ei suostunut olemaan ystävällinen toiselle, ja se vaikeutti talon elämää huomattavasti.


"Sinun ei tarvitse minun vatsaani koskea!" May sähähti Immen yrittäessä puhella vauvalle mahan lävitse. Impi pelästyi, hän oli tällä kertaa tarkoittanut olla ystävällinen, mutta ilmeisesti oli jo myöhäistä: May oli Immen suhteen jatkuvasti epäluuloinen, hän ei enää antanut Immen olla kaksin Brendan kanssa missään, sillä hän pelkäsi, että Impi kääntäisi Brendan häntä vastaan.



May lähti vihaisena siivoamaan vessaa, Impi pelästyneenä keräämään käytettyjä astioita pöydästä. Molemmilla oli jonkin sortin morkkis: "Miksi minä tein noin? Miksi? Eikö hän pidä minusta? Mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt?
Molemmat kyllä tiesivät varsin hyvin, että he eivät voineet enää sietää toisiaan samassa huoneessa. Immestä oli tullut liian mummo, hän yritti koko ajan pomottaa Mayta ja Maysta oli yksinkertaisesti hermostunut Impeen.


Impi ja May yrittivät pitää riitansa kanssa matalaa profiilia, mutta silti Osaka oli huomannut naisten välisen negatiivisen jännitteen. Hän ei halunnut sotkea itseään soppaan, joten kuullessaan kinastelua hän vetäytyi Brendan huoneeseen viihdyttämään tyttöä.


"Noniin Brendaseni, harjoitellaanpa taas puhumista!" Osaka yritti peitellä innostuksellaan huolensa talon sisäisistä skismoista.
"Itä en tatto!" Brenda kiukutteli ja hakkasi nyrkeillään lattiaa. Pienen taivuttelun jälkeen tyttö kuitenkin luovutti, ja alkoi kuuliaisesti toistaa sanoja isänsä perässä.


"Sanohan nyt Isä on..."


"...maailman paras isä ja lutuinen kuin nallekarhu!" Osaka hihkaisi ja teki kutitushyökkäyksen Brendan kimppuun. Brenda kikatti hervottomana ja melkein laski housuihinsa. Painajaiset, joita hän oli nähnyt vielä jokin aika sitten olivat kadonneet, kun isä ja äiti olivat alkaneet huomioida häntä enemmän.


May oli edennyt töissään melkoisen hyvin, ja seuraava ylennys oli vain parin karismapisteen päässä. Ne pisteet hän oli päättänyt hankkia äitiyslomansa aikana, jotta hän voisi häikäistä kaikki taidoillaan palatessaan töihin.


Eräänä iltana Osaka onnistui täysistä ruoanlaittopisteistään huolimatta tuikkaamaan hellan tuleen. Kaikkien onneksi taloon oli muuton yhteydessä hankittu hyvä ja toimintavarma palohälytin, jonka ansiosta palokunta oli paikalla ilmiömäisen nopeasti.


Niin, tosiaan. Palokunta oli paikalla, mutta tietysti Greenhilleillä olivat kaikki ovet lukossa, ja he joutuivat odottelemaan pelastusta sen aikaa, että May ehti käydä avaamassa oven palomiehelle.


Viimein pelastaja pääsi palopaikalle ja sai tulen hallintaan. Kioto katseli vierestä uteliaana, hän halusi tietää, miten toimia jos tulevaisuudessa tulisi vastaavanlainen tilanne.


"Hyvää ruokaa ei heitetä hukkaan", Osaka tuumasi huomatessaan kanapatansa olevan vielä syömäkelpoista. Hän etsi kaapista mahdollisimman koreat lautaset, jotta ruoan mustuutta ei huomaisi, ja lätki sapuskan pöytään.


Brenda oli piristynyt tulipalosta huolimatta huomattavasti, ja vaikka hän joutui edelleen olemaan melko paljon yksikseen, hän ei enää pelännyt. Hän tiesi, että vaikka hän oli yksin, muut rakastivat häntä sieltä, missä olivatkin. Poissa silmistä ei tarkoittanut poissa sydämestä Greenhillien talossa.


Kioto päätti hankkia kaikki taitopisteensä täyteen ennen kuolemaansa, jotta hän voisi sitten taivaassa perustaa oman monitoimipajan. Kaikki muut taidot hänellä olivatkin jo täynnä, paitsi siivous ja logiikka, mutta se ei menoa haitannut. Kioton mielestä kaikki taidot olivat yhtä tärkeitä.


Impi vietti edelleen paljon aikaa pienoisen puutarhansa kanssa. Tomaatteja hän ei vielä ollut istuttanut, mutta hedelmäpuut alkoivat olla jo hyvällä mallilla. Pian hän leipoisi omenapiirakkaa ja valmistaisi appelsiinimehua, alusta loppuun asti ihan itse.


Seuraavana aamuna muiden syödessä aamiaista alakerrassa Osaka tunsi outoja väänteitä vatsassaan. Sekunnin murto-osassa hän älysi synnytyksen käynnistyneen, ja saman tien hän alkoi huutaa apua.


"MAYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYYY! Mitä minä teeeeeeeeeeeeeeeeeeenh!?" hän rääkyi ikkunan läpi miettien, että olisiko kuuluvuus parempi siten, että hän huutaa huoneen ovea kohti kuin siten, että hän huutaa ikkunasta ulos.


"Oijjoijjoiiiiii!" Osaka valitti kovaan ääneen. May oli käskenyt rentoutumaan ja ponnistamaan, kun tuntui parhaalta, mutta Osaka ei ymmärtänyt, että miten kesken synnytyksen muka tuntui parhaalta!


Aikansa rää'yttyään Osaka koki hetken koittaneen ja ponnisti. Ponnisti niin lujaa kuin jaksoi.


Seuraavassa hetkessä hänen käsissään oli pieni, vihertävä vauva, joka ristittiin Geminiksi.


Gemini peri hiuksensa ja silmänsä Osakalta, mutta avaruusolennon iholta hän ei välttynyt. Tavallaan harmillista, olisi ollut kivempaa jos Gemini olisi ollut joko kunnollinen alien tai kunnollinen ihminen, ei tuollainen puoli-ihmisalien.


Vain muutamaa minuuttia Geminin syntymän jälkeen juoru alienlapsesta oli levinnyt kulovalkean tavoin myös uppo-oudon naapurin korviin. Ja tietysti tämä naapuri kehtasi NAURAA meidän pienelle Geminille :---(


Hätisteltyään vauvaansa ahdistelevan naapurinrouvan sinne missä aurinko ei paista, Osaka vei Geminin alakertaan näytille. Kaikki olivat tietysti innoissaan, eihän sitä ihan joka päivä vihreää vauvaa nähty!
Esiteltyään Geminin muille Osaka vei vauvan keittiöön, otti jääkaapista tuttipullon ja syötti Geminin leperrellen tälle lempeästi.


Geminin ja Osakan ensimmäisen syöttöhetken tärveli Mayn tuskainen rääkäisy. Hän oli juuri ollut menossa suihkuun, kun hänen lapsivetensä tuli.


"Auuuu! Osaka, se tuleeeeeeee!" May ulisi tuskissaan. Hän ei halunnut synnyttää lasta likaiseen vessaan, ei todellakaan. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut muita, joten hän tyytyi rääkymään ahdinkoaan kovaan ääneen.


"Miksi te e-eette tuleeeee?" May vinkui älytessään, että hän oli yhä yksin. Oven takaa kuului Osakan vaimea vastaus: "Koska olet lukinnut oven!"
Oven avaaminen oli jo myöhäistä, eikä May olisi siihen enää edes kyennyt.


Viimein tuskat helpottivat, ja May henkäisi helpotuksesta. Enää viimeinen ponnistus, ja hän pitelisi sylissään uutta elämää!


Ja niin, hetkeä myöhemmin, Mayn käsivarsilla lepäsi kaunis tyttölapsi. Tyttö sai nimekseen Brianna, ja hän peri silmänsä isältään, molempien vanhempiensa mustan hiustenvärin ja isoäitinsä ihonvärin. Suloinen pakkaus <3__<3



Greenhilleillä oli nyt talossaan yllin kyllin elämää. Kaksi vauvaa ja yksi taapero tuntuivat olevan talossa aivan liikaa; Gemini ja Brianna ulvoivat likaisissa vaipoissaan yhteen ääneen. Onneksi heistä oli huolehtimassa neljä aikuista, muuten elämästä ei olisi tullut yhtään mitään!


Vaikka raskauksissa ja synnytyksissä oli ollut paljon kestämistä ja työtä, elämä palautui nopeasti normaaleille raiteilleen. Tavarat rikkoutuivat entiseen malliin, Immen hedelmäpuut kuihtuivat, syksy saapui kaupunkiin (taas, jotenkin tuntuu että pelissäni on melkein aina syksy).


Brenda oli ilahtunut hoksattuaan, että Geminin ja Briannan kasvaessa heistä tulisi oivia leikkitovereita. Tästä ilahtuneena tyttö päätti piirtää pikkusiskoistaan muotokuvat. Omasta mielestään Brenda onnistui loistavasti, mutta perheen aikuiset luulivat tytön piirtäneen revontulia.
Noh, makunsa kullakin!


Aikaa kului, ja Brendan sekä kaksosten synttärit alkoivat olla jo ovella. Brenda ei osannut vielä käyttää pottaa, joten Impi otti asiaksene viimeistellä tytön pottailuopetuksen - ilmeestä päätelleen se oli hyvin jännää puuhaa.


Ja helpotuksen henkäys, tyttö oppi potan salat! Impi riehaantui täysin, hän oli toivonutkin saavansa kunnian opettaa Brendan tähän toimitukseen.


Edellisen ja tämän kuvan välistä puuttuu muutama kuva, sillä hukkasin ne. Mutta niissä ei kuitenkaan tapahtunut mitään järin tärkeää, May sai ylennyksen ja niin pois päin.
Brendan, Geminin ja Briannan syntymäpäivät koittivat. Jokaiselle tytölle leivottiin ihan oma kakku, vaikka Kioton mielestä yksikin olisi riittänyt. "Turhaa tässä vain lihotaan", hän oli tuhahtanut kun Impi ilmoitti tekevänsä kolme kakkua.


Puhallusvuoron sai ensimmäisenä päivänsankareista vanhin, eli Brenda.


"Anna kun äitykkä näyttää ensin mallia", May sanoi ja puhalsi kakun päältä kaksi kynttilää. Brenda katsoi äitiään silmä kovana, hän todella tahtoi oppia myös kynttilänpuhalluksen.


Hyvin sekin onnistui; kakun kaksi viimeistä kynttilää sammuivat leikiten.


"Äiti minä tattoo ponin!" Brenda hihkaisi iloisena, kun May käski hänen toivoa. Pian tämän jälkeen tytön kädet ja jalat sinkuivat joka suuntaan...


...ja komean loikan kautta Brenda venähti lapsen mittoihin!


Tyttö näyttää tältä, ja nyt muistin katsoa jopa luonteen. Eli siis, Brenda on horoskoopiltaan kaksoset, ja hänen luonnepisteensä ovat S/S 4, U/M 8, L/T 9, V/L 3, M/K 1.


Brendan jälkeen kakun äärelle pääsi Gemini isänsä sylkyssä.


Gemini ei vielä jaksanut välittää kynttilöistä, joten Osaka hoiti homman kotiin. Kaikki neljä kynttilää yhdellä puhalluksella, aika kiva saavutus!


Geministä tuli... Ihan mielenkiintoisen näköinen tyttö. Nuo silmät vähän häiritsevät, mutta söpö hän on silti <3


Gemini on horoskoopiltaan skorpioni, ja hänen luonteensa on S/S 10, U/M 8, L/T 10, V/L 0, M/K 0. Aika jännä luonne :--)


Viimeisenä kynttilänsä pääsi puhaltamaan Brianna. Impi katseli kuopustaan onnellisena, hän ei ollut koskaan osannut haaveilla olevansa vielä joskus kahden lapsen biologinen ja yhden lapsen ei-biologinen äiti.


Geminin tavoin Brianna luisti kynttilänpuhalluksesta uskottelemalla, ettei osaa, ja May puhalsi kakun kynttilät.


Briannasta tuli oikein näpsäkkä härkätyttö, peri Osakan pottunokan sijaan Mayn nenukan. Luonne on S/S 8, U/M 8, L/T 3, V/L 6, M/K 3.


Brenda Greenhill.




Gemini Greenhill.




Brianna Greenhill.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Huh, siinä oli taas urakkaa kerrakseen. Mutta oli se sen arvoista; Brianna on ylisöpö! Melkein varma valinta perijäksi, mikäli kasvonpiirteet vain pysyvät tuollaisina eikä tyttö yhtäkkiä karmistu. Tälle sukupolvelle en ole ajatellut perijä-äänestystä, kun lapsia on noin vähän, mutta katsotaan nyt kuitenkin.
Kommenttia saa edelleen laittaa 8---)