Morokoro, Tennessee ja Kaakamo, kaikissa on sama ilo!

Greenhillit ovat täällä taas, ja entistä ehompina. Nyt parin viime päivän aikana on ollut peli-into melkoisen korkealla, joten olen pelannut perheellä paljon, ja tähän osaan sainkin kaksi tärkeää tapahtumaa ja siihen sekaan hieman perhedraamaakin.

Niin, hups, melkein jo unohdin. Kiitos kaikille kommentoijille! En aina ehdi tai muista vastata kommentteihinne, mutta luen ne aina ja ne lämmittävät sydäntäni. On mukavaa, kun pidätte Greenhilleistä. En alussa uskaltanut toivoakaan, että joku jopa lukisi lc:täni, mutta niin siinä vain kävi. Kiitos kaikille todella paljon, teidän antamillanne voimilla Greenhillit porskuttelevat vielä pitkälle!
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Brenda oli myöhästyä koulubussista jo ensimmäisenä koulupäivänään. Onneksi bussikuski oli mukava heppu ja odotti Brendaa, vaikka kuljetus oli jo myöhässä aikataulusta.


"Kiitos kun odotit, herra bussikuski!" Brenda kiitteli hengästyneenä. Kuski nyökkäsi ja näytti peukaloa. "Minulla on tuntipalkka", hän hymähti ja painoi oviensulkemisnappulaa.
Hymyillen Brenda istahti etummaiseen penkkiin.


Greenhillien piha alkoi olla jo semmoisessa kunnossa, että Impi päätti palkata puutarhurin. Hän ja Kioto olivat huonoselkäisiä, he eivät kyenneet enää pihahommiin. Osaka ja May puolestaan vain uurastivat töissä ylennyksiä haalien.


Puutarhurin varsin mukava ulkonäkö miellytti erityisesti perheen miehiä. Ei tietenkään SIINÄ mielessä, he vain kaavailivat naisesta puolisoa jollekin tulevien sukupolvien perijöistä.


Gemini oli oikein mukava ja touhukas taapero, mutta siinä vaiheessa, kun hänelle alettiin opettamaan tärkeitä taitoja, Impi huomasi Geminin olevan oppimisessa paljon Briannaa hitaampi. Gemini hermostui helposti, eikä hän jaksanut keskittyä harjoitteluun ollenkaan.


Impi yritti parhaansa tytön kanssa, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Gemini vain karjui ja itki tuijottaen Impeä vihaisesti. Joskus Immelle tuli se tunne, että Gemini vihasi erityisesti häntä, mutta huomattuaan että tyttö ei ollut sen kiltimpi muillekaan, hän huokaisi helpotuksesta.


"Gemini-kulta, olisit nyt kiltti ja kuuntelisit minua!" Impi hermostui Geminin vielä puolen tunnin harjoituksenkin jälkeen vain kiukutteli. Gemini hakkasi maata pienillä nyrkeillään karjuen epämääräisiä kirouksia.


Huomattuaan puheopetuksensa menevän kuuroille korville, Impi ajatteli kokeilla jotain muuta. Kävelyopetuskaan ei Immen harmiksi jaksanut kiinnostaa Geminiä; tyttö konttaili pitkin pihaa vihainen ilme kasvoillaan.


"Koeta nyt jo rauhoittua", Impi suuttui kannettuaan Geminin jo kymmenennen kerran takaisin aloituspisteeseen. "Jos et rauhoitu ja ala kuunnella minua, saat kontata koko loppuelämäsi!" Impi uhkaili pientä tyttöä. Gemini tuijotti Impeä pistävästi silmiin, tyttö tuntui ajattelevan: "Mitä tuo mummo muka minua neuvoo!"


Siinä missä Gemini kiukutteli ja raivosi, Brianna kipitteli ympäri pihaa pikkuisilla jaloillaan. Tämä tyttö oli tuplasti aliensiskoaan nopeampi ja innokkaampi oppilas, ja hän oppi kävelemisen jalon taidon hämmästyttävän nopeasti.


Puhuminen ei ollut Briannan mielestä paljoa kävelyä vaikeampaa, ja hän yllätti Kioton pamauttamalla suoralta kädeltä sanan "Pappa!"
Kioto liikuttui melkein kyyneliin. Hän ei ollut uskaltanut edes toivoa, että hän vielä joskus saisi kokea onnistuneen puheopetuksen kunnian!


Brianna ja Gemini olivat toistensa vastakohtia. Brianna oli iloinen ja sosiaalinen taapero, kun taas Gemini viihtyi enemmän yksin. Kun taloon tuli vieraita, kaikki pörräsivät filmaattisen Briannan ympärillä Geminin istuessa kehdossaan. Brianna loisti, Gemini oli vain himmeä taustahenkilö hänen rinnallaan.


Erilaisuudestaan huolimatta tytöt tulivat loistavasti toimeen keskenään. Suosio ei noussut Briannalla hattuun; jatkuvasta ihailusta huolimatta hän oli reilu Geminille. Briannaa ei haitannut, että Gemini oli suurisilmäinen, vihertävä kummajainen.


Aluksi Kioto oli hieman karsastanut Geminiä, sillä hän ei ollut koskaan ennen nähnyt puolialienia, saati sitten ihan oikeaa sellaista. Ajan kuluessa hän kuitenkin huomasi, että loppujen lopuksi Geminikin oli ihan tavallinen simi. "Minä en ymmärrä, miksi ihmiset pitävät Geminiä kummajaisena, joka ei ymmärrä simlishiä!" Kioto tiuskaisi eräänä iltana eräälle Immen ystävälle, kun tämä alkoi kysellä tyhmiä kysymyksiä.


Töistä tullessaan Osaka oli aina väsynyt, nälkäinen ja vessahätäinen, mutta silti hän jaksoi pöntön ääressä seisoskellessaan vihellellä onnellisena. Joskus hän mietti, että oliko hän saanut myös parin muun ihmisen onnen osakseen; eihän yhtä ihmistä yksinkertaisesti voinut kohdata niin suuri onni kuin häntä oli kohdannut! Kolme kaunista tyttölasta, hurmaava vaimo ja pirtsakat vanhemmat. Osaka ei uskaltanut edes toivoa enempää, hän oli saanut kaiken mitä oli joskus toivonut, enemmänkin.


Eräänä päivänä Greenhillien talon ohitse kulki tällainen namupala. Voisin kuvitella hänet ihan helposti mieheksi jollekin lapsista...


...Ja samoin kuvitteli Kioto. Heti komistuksen nähtyään hän säntäsi pihalle - vaikkakin alusvaatteissa - tervehtimään nuorta herraa, jonka nimen hän ehti unohtaa.


Brenda tuli koulusta juuri sopivasti tapaamaan komistusta. Komistuksen näkemin pyyhki hänen mielestään ikävän tunnelman todistukseen tulleesta kasi puolesta, joka oli häirinnyt häntä koko päivän. Hänhän oli vähintään kympin oppilas!


"Ootko ikinä ollu koulubussissa? Toi meidän bussikuski ajaa yhtä lujaa kuin junat menee!" Brenda meni selittämään komistukselle. Komistus nyökkäili, ja kysyi innostuneesti: "Onko ton bussikuskin nimi sattumoisin Lahtinen? Jos on, niin se ajaa munkin bussia". Brenda nyökkäsi ilahtuneesti, sillä hän tiesi, että Lahtisesta riittäisi juttua koko illaksi!


Komistus bongasi Greenhillien pihashakin, ja ehdotti Brendalle pientä matsia. Brenda suostui ilomielin, vaikka hän ei edes osannut pelata shakkia. Siinä sitä sitten juteltiin Lahtisesta ja pelattiin shakkia Brendan säännöillä.


Briannasta oli tullut todellinen pyörremyrsky tytön opittua kävelemään. Hän oli koko ajan menossa, ja valitettavasti tytön vilkkaus aiheutti muille perheenjäsenille harmaita hiuksia: Brianna saattoi vahingossa ohitse viipottaessaan tiputtaa pöydältä pari kukkamaljakkoa tai koriste-esinettä.


Gemini oli kovan uurastuksen ja kymmenien hermoromahdusten jälkeen viimeinkin saatu oppimaan jotain. Kävelyn opittuaan Gemini paineli tukka putkella Briannan perään, ja kaikki tietävät että kaksi kävelevää taaperoa + Immen kaunis posliinikokoelma = paljon sotkua.


Immen hedelmäpuut alkoivat syksyn tullen tuottaa hedelmiä, vaikka ne olivatkin päässeet unohtumaan kerran jos toisenkin eivätkä ne olleet komeimmassa loistossaan. Siitä huolimatta sekä appelsiini- että sitruunapuusta saatiin maukkaita hedelmiä, ainoastaan omenat jäivät hieman mauttomiksi.


Immen ja Kioton puuhaillessa puutarhan puolella Brenda ja komistus lopettelivat shakkipeliään.
"Kymmenvuotiaaksi olet aika kova shakkihai!" komistus kehui Brendaa, joka oli pessyt hänet pelissä sata-nolla. Brenda punastui hieman, mutta onnistui kiittämään kohteliaisuudesta takeltelematta.


"Veikkaanpa vaan, että löylyttäisit meidän koulun shakkimestarinkin noilla taidoilla", komistus lisäsi löylyä. Hänen mielestään oli hauska katsoa, kuinka Brenda hämmentyi ja nolostui kehuista.
"Onko sun isä nero, kun säkin oot tollainen shakkivirtuoosi!" komistus veisteli ja alkoi saman tien nauraa höröttää omalle vitsilleen. Brenda käänsi katseensa pois.
"Älä viitsi", hän sanoi hiljaa. "Kyllä minä älyän, että sinä vain kiusaat minua".
"Hei haloo, älä nyt leikistä suutu! Ja sitäpaitsi minun pitää mennä. Kello on jo aika paljon".


"Joo, moi, nähdään taas joskus. Tai sitten ei, ehkäpä. Toivottavasti", komistus pälpätti ja heilautti heipat. Brenda sanoi jonkunlaiset moikat ja vilkutti pojalle tämän kävellessä kuistin rappuja alas.


Brenda jäi hiljaisena katsomaan komistuksen perään. Voi, hän ei ollut koskaan ennen nähnyt ketään noin komeaa!
Pian Brendalle tuli kylmä, ja hän päätti mennä katsomaan pari lastenelokuvaa.


"Kukas se poika oli?"
Brenda joutui Mayn kysymysten ristituleen heti istahdettuaan nojatuoliin.
"Ei kukaan, yksi koulututtu vain", hän yritti kuitata äitinsä utelut.
"Näytti kyllä aika paljon vanhemmalta kuin sinä".


"Mitä väliä?! Mitä hemmetin väliä sillä on?! Älä puutu minun elämääni!" Brenda hermostui. "Miksi äiti aina kyselee kaikkea, mikä ei hänelle kuulu!" hän ajatteli ja tarttui vihaisena kaukosäätimeen.
"Minä olen jo kyllin vanha päättämään, kenen seurassa liikun! Se ei kuulu sinulle, senkin vanha ruma lehmä!" hän huusi äidilleen silmät vihaa leiskuen.


"Brenda! Tuollaista kielenkäyttöä, tuosta hyvästä saat kaksi viikkoa kotiarestia!" May hämmästyi. Hänen pieni tyttönsä huusi ja raivosi hänelle, haukkui rumaksi lehmäksi.
"Mene huoneeseesi. Nyt heti!"


Brenda suuttui kotiarestituomiosta entistä enemmän.
"Siinä se taas nähtiin! Kiitos vain, olet tosi hyvä äiti!" hän karjaisi ja heitti kaukosäätimen lattialle.
Huoneeseen laskeutui hiljaisuus, kun kaukosäädin iskeytyi maahan ja sen patterit vyöryivät sohvien alle.
"Niin ja mihin huoneeseen?! Minulla ei ole huonetta, kun nuo kaksi aivokääpiötä ovat vallanneet koko talon!" Brenda meuhkasi osoittaen sormellaan lattialla leikkiviä taaperoita. "Minä vihaan teitä kaikkia", hän kuiskasi hiljaa ennen kuin juoksi pois.


Päivät kuluivat. Osaka yritti olla huomaamatta talon sisäisiä skismoja, hän uskoi, että jos skismojen olemassaolon kielsi, ne katoaisivat ajan kuluessa.
Hän kuitenkin joutui myöntämään, että riidat olivat heidän perheensä pahin ongelma. Impi ja May riitelivät jatkuvasti lasten kasvatuksesta, Brenda ja May ottivat yhteen milloin minkäkin vuoksi ja Brenda kiusasi pienempiä siskojaan koko ajan.
"Minun olisi pitänyt koputtaa puuta, silloin kun ajattelin että olin saanut liikaa", Osaka ajatteli polkiessaan kuntopyörää.


Aggressioiden purkaminen kuntopyörään oli sekä stressiä postavaa että kuntoa kohottavaa. Osaka oli huippukunnossa ennen kuin huomasikaan, ja se tietysti toi miehelle mainetta ja kunniaa rikollisuuden saralla. Hoikat ja lihaksikkaat murtovarkaat ovat kieltämättä parempia hommissaan kuin pulskat laiskamadot.


Gemini ja Brianna eivät riidelleet koskaan. Eivät edes tuttipulloista. Brianna kyllä tiesi hyvin, että fyysisesti vahvempana hän olisi ihan helposti saanut varastettua Geminin sapuskat. Hän ei kuitenkaan halunnut tehdä sitä, hän kyllä malttoi odottaa että Gemini joi mahansa täyteen ja otti pullon vasta sitten.


Puhuminen oli vaikeaa, käveleminen vaikeaa, joten kuka sanoi, että pottailu olisi helpompaa?
Gemini ei viihtynyt potalla. Ei sitten ollenkaan, hän oli koko ajan yrittämässä karkuun.


Geminin treenatessa pottailua Kioto oli opettanut Briannalle lastenlorun, ja nyt Brianna halusi koko ajan olla lausumassa sitä. Kiotoa se ei haitannut, hän oikein nautti siitä. Hän tiesi, että hänen aikansa alkoi olla lopussa ja sen vähän mitä hänellä oli jäljellä, hän halusi käyttää perheen pienokaisten kanssa.


Ja kuten kaikki ennalta arvasivat, Briannalle pottailukin oli helpompaa. Ei karjumista, ei rimpuilua. Vain hiljaa ja kiltisti potalla istuva tyttö.


Iltaisin, kun May peitteli pienokaiset kehtoihinsa, hän usein mietti, että imikö elinvoimainen ja oppivainen Brianna Geminin oppimishalut pelkällä erinomaisuudellaan. Oliko Brianna niin täydellinen, että Gemini menetti itseluottamuksensa siskonsa seurassa? Tukahduttiko Brianna Geminin?
Näihin kysymyksiin ei tuntunut löytyvän vastausta.


Kioton ja Immen rakkaus ei sammunut, vaikka vuodet olivat vierineet. Yhä edelleen he rakastivat toisiaan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, ja vaikka he joskus olivat tukkanuottasilla, riidat sovittiin nopeasti. He molemmat pelkäsivät sitä päivää, jona toinen heistä lähtisi viikatemiehen mukaan.


Brenda oli edelleen vihainen äidilleen, vaikka komistuksesta ei ollutkaan pitkään aikaan kuulunut yhtään mitään. Kotiarestiaikakin oli jo umpeutunut, vaikka sitä oli jatkettu vielä viikolla Brendan jatkuneen kiukuttelun vuoksi
"Minä toivon, että olisin syntynyt mihin tahansa muuhun perheeseen kuin tähän", Brenda puhisi, kun Impi pakotti hänet lukemaan kokeeseen. "Te kaikki olette ihan tyhmiä, kyllä minä teille vielä näytän", hän karjui, kun joku sanoi hänelle jotain.


Kun puhelin soi, Brenda juoksi aina ensimmäisenä vastaamaan. Hän ei halunnut, että joku muu olisi vastaisi, jos komistus soittaisi. Eikä ainakaan May! May sotkisi kaiken, ihan kaiken.
Vaikka puhelin soi usein, langan toisessa päässä ei koskaan ollut komistus.
"Sori, nyt on vähän kiire eikä muita ole kotona", Brenda tokaisi luuriin aina huomattuaan, että soittaja ei ole hänelle mieleinen.


Eräänä päivänä Brendan juuri lähdettyä kouluun, puhelin soi.
May oli silloin sattumoison sopivasti keittiössä, ja hän kiirehti vastaamaan.
"May Greenhill puhelimessa".
Hetken aikaa linjalla oli hiljaista. Pian May erotti pojan äänellä lausutut sanat: "Onko Brenda kotona?"
"Ei ole, mutta voin ottaa viesin ylös. Mikä olikaan nimesi?" May kysyi ystävällisesti, mutta ei saanut vastausta. Poika oli laskenut luurin.


"Voi Brenda, et kai ole sekaantunut mihinkään outoon..." May huolestui. Kyllä kai normaalit kaverit sentään esittelivät itsensä puhelimessa? Ja miten poika soitti siihen aikaan, kai hänkin kävi koulua?
May sai puhelusta pohdittavakseen vain lisää kysymyksiä pieneen pääkoppaansa.


Voi ei! Olin aivan unohtanut Geminin ja Briannan syntymäpäivän!
No, jokatapauksessa sinä samaisena päivänä he saavuttivat lapsi-iän kynnyksen. Ja molemmat platinamielialalla!


Tämmöinen kaksikko heistä tuli pienen muodonmuutoksen jälkeen. Brianna on edelleen älyttömän söpö ja suloinen, eikä Gemini suurisilmäisyydestään huolimatta jäänyt paljoa siskopuoltaan jälkeen.


Gemini Greenhill.


Brianna Greenhill.


Brendan tunteet pikkusiskojaan kohtaan eivät muuttuneet, vaikka nämä kasvoivatkin. Geminin ja Briannan kuiskaillessa elämänsä ensimmäisiä salaisuuksia Brenda katseli halveksuen taustalta.
"Tuo on ihan lapsellista!" hän tuhahti ääneen ja hymyili happamasti.


"Sinä olet kamala kana! Juoruämmä! Kummiskin puhuitte paskaa minusta!" Kana, kotkotkotkot! Lapsellinen kaakattaja, mene pois täältä", Brenda morkkasi Briannaa. Brianna hämmentyi. Hän ei ollut koskaan pitänyt Brendasta, joka repi hänen ja Geminin puuhapöydällä taiteilemat piirustukset tuhansiin paloihin, mutta ei hän kyllä ollut uskonut, että vihanpito jatkuisi vielä.


"Lopeta tuo! Sinä olet ihan kamala aivokääpiö!" Brianna puolustautui. Brenda nappasi Briannan pään kainaloonsa ja kiskaisi tätä poninhännästä. Brianna kiljahti kivusta ja hakkasi nyrkeillään Brendan mahaa.
"Mammari! Huuda nyt äiti apuun, luuseri!" Brenda ilkkui ja tönäisi Briannaa niin, että tämä löi päänsä seinään.


"Plaaplaaplaa! Olet ihan idiootti!" Brianna sanoi itku kurkussa ja hieraisi takaraivoaan, johon oli tulossa kunnon kuhmu.
"Lälläri, penikka! Nyt tulee kyllä itku!" Brenda mollasi. Brianna laittoi sormet korviinsa ja alkoi hoilaamaan Ukko Noaa.


Brenda huomasi haukkumasanojen voiman huvenneen, joten hän tarttui kovempiin keinoihin.
"Toivottavasti jonain päivänä tulee kamala suohirviö ja vie sinut mukanaan, tappaa!" hän huusi ja alkoi lällättää.
"Briannan viekin suohirviö, Briannan viekin suohirviö ja sitten se kuolee pois!"


Päivien kuluessa Brianna oppi, että Brenda oli pahimmillaan aamuisin. Siksi hän kuhnailikin huoneessaan siihen asti, että koulubussi tuli pihaan ja poistui kamaristaan vasta sitten - juosten.
Geminin kävi sääliksi siskoaan, mutta hän ei voinut puolustaa tätä. Nähtyään, kuinka raivokas Brenda osasi olla, hän ei halunnut tämän vihan kohtaavan itseään.
"Meidän molempien on parempi, jos minä pysyn ulkopuolella", hän pahoitteli Briannan pyytäessä häntä tuekseen.


Osaka tuli juuri töistä, kun talon ohi oli kulkemassa tämmöinen kaunokainen, nimeltään Amelie Crawford. Luulin hetken, että hänestä saisi vaimon jollekin poikaperijälle, mutta sitten muistin hänen olevan pelattava sim. Ikävää :(


Amelie oli pelattavuudestaan huolimatta huippu tyyppi, joten Osaka päätti tutustua häneen paremmin. Hänestä saisi loistavan vaimon jollekin ei-perijälle, nätti ja kaikkea!


Tyttöjen koulubussi ajoi pihaan, ja ensimmäisenä siitä loikki ulos Brianna kympin todistus kourassaan. Hän näytti koulun opettajille närhen munat kyhäämällä paperimassasta toimivan tulivuoren, ja siitä seurasi paljon kiitosta ja 250 simoleonin palkkio.


Gemini puolestaan sai todistukseensa seiskan.
"Älä huoli, kyllä se siitä!" May kannusti murtunutta tyttörassua.


Kioto oli huomannut Briannan ja Brendan väliset kärhämät, ja hän oli huolissaan tytöistä nuoremmasta. Brenda oli Briannaa rutkasti vahvempi - sekä henkisesti että fyysisesti - ja pystyisi koska tahansa satuttamaan Briannaa ihan oikeasti.
"Kyllä kaikki järjestyy", Kioto lohdutti, kun Brianna jälleen kerran tuli itkuisena hänen luokseen.
"Kyllä Brenda siitä vielä rauhoittuu".


Gemini oli katsonut parhaaksi loikata Brendan puolelle. Hän tunsi itsensä pelkuriksi ja petturiksi, kun hylkäsi jo ennestään onnettoman Briannan, mutta tunnetta lievensi se, että Brenda ei jättänyt Geminiäkään täysin rauhaan. Joskus hän äityi jopa väkivaltaiseksi nahistelun lomassa.


Gemini olisi mieluummin leikkinyt jotain mukavaa seuraleikkiä, mutta Brenda vain tahtoi aina nahistella.
"Tahdon treenata puolustustani, jotta lälly-Brianna ei pääse hyppimään nenälleni", hän totesi, kun Gemini ehdotti jotain vähemmän raisua leikkiä.


Muutaman päivän kuluttua Greenhillit olivat juuri viettämässä rauhallista lauantai-iltaa, kun joukkoon astui eräs kutsumaton vieras. Mustaan kaapuun verhoutunut, läpikuultava hahmo lipui hiljaa aulan poikki terävää viikatetta kantaen, eikä kukaan aluksi huomannut vierasta.


Brianna oli ensimmäinen, joka rekisteröi ylimääräisen hahmon. "Äitii", hän parahti peloissaan ja alkoi itkeä. Viikatemies jatkoi matkaansa, ohitse Immen, Mayn, Brendan, Geminin, Briannan ja Osakan.


Kioton kohdalla Viikatemies pysähtyi.
"Jaahas, se on sitten lähdön paikka", Viikatemies totesi ja osoitti kylmällä sormellaan Kiotoa. Kioto henkäisi.
"Ei ihan vielä..." hän yritti anella, mutta Viikatemies oli armoton. Muut itkivät kovaan ääneen, rukoillen Viikatemiestä säästämään Kioton.


"Älkää suotta kaivatko, tapaamme kyllä vielä", Kioto hymähti ja tarttui Viikatemiehen tarjoamaan drinkkiin ennen kuin alkoi muuttua läpinäkyväksi.
"Eiiiiih!" Osaka parkaisi, kun parivaljakko katosi näkyvistä. Hän oli pitänyt itsensä tähän saakka kohtuullisesti koossa, mutta nyt hän romahti. Hän lysähti lattialle polvilleen ja hautasi kasvonsa käsiinsä.


Kaikki, mikä Kiotosta Greenhilleille jäi, oli kultainen uurna keskelle olohuonetta. Kyynelehtivä Impi vaati, että Kiotolle tehtäisiin pihalle kunnollinen, kaunis hautapaikka. Muut suostuivat pyyntöön surullisina.


Kioto Greenhillin, suvun kantaisän, hautapaikka.
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨
Näin surullisiin tunnelmiin päättyy kahdestoista osa.
Seuraava osa tulee varmaan jo tänä viikonloppuna, sillä olen päiväkopassani kehitellyt sitä varten ihan oikeaa juonenpoikasta, enkä vain aio pelata fiilisten mukaan kuten tähän asti. En ole kuitenkaan varma, että toteutanko homman tässä sukupolvessa vai kenties vasta seuraavassa, mutta sen näkee sitten ;)

Ja ei muuta kuin kommenttia tulemaan, ystävät hyvät!