Hihhei, tämä osahan tuli päivänvaloon alta aikayksikön ö__Ö

Oli tuossa pääsiäislomalla aikaa pelailla, joten päätin sitten yrittää saada tämän osan ulos vielä hyvän sään aikana (juuri tulossa kaamea koesuma, huomennakin terveyskasvatuksen koe jossa on 80 sivun koealue, en muuten ole lukenut yhtään). Seuraavaa osaa saatattekin joutua odottelemaan hieman pidempään.
Mutta nyt sitten itse osan pariin!
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨


Greenhilleillä ei tuntunut mikään pysyvän täysin ehjänä, vaikka kaikki yrittivät käsitellä tavaroita hellävaraisesti. Vessanpönttökin oli jatkuvasti tukossa, vaikka kukaan ei myöntänyt jättäneensä sitä vetämättä. Osaka kyllä auttoi vanhempiaan ja vaimoaan oikein mielellään, mutta eläväksi vessaharjaksi joutuminen ei ollut hänen käsityksensä avuliaisuudesta.


Päivät kuluivat, ja luppoajallaan Osaka soitti paljon pianoa. Ja sehän kannatti; tämä aivan übernätti nainen tuli toivottamaan Osakan tervetulleeksi musiikki- ja tanssistudio Nelitahtiin.
Tulevia sukupolvia ajatellen Osaka otti naisen puhelinnumeron muistiin.


Mayn raskaus eteni kovaa vauhtia, pieni vauvanalku hänen sisällään oli raskas ja vei paljon voimia. Usein muiden tanssiessa Osakan soiton tahtiin May meni pitkälleen yläkerran aulan sohvalle ja vain kuunteli kaunista pianon ääntä.


Synnytys lähestyi lähestymistään, ja Osakaa oli alkanut pelottamaan. Mitä jos hän ei osaisikaan olla hyvä isä? Entä jos hän pudottaisi vauvan lattialle? Mitä tapahtuisi, jos hän unohtaisi syöttää vauvan?


Maykin jännitti esikoisensa syntymää kovasti, mutta jotenkin hänen onnistui valaa uskoa Osakaan. "Ei lapselle tapahdu mitään pahaa, minä lupaan sen. Ja onhan meillä täällä Kioto ja Impi, ja he kuitenkin ovat kasvattaneet kunnon aikuisiksi neljä lasta", hän supatti Osakan korvaan. Osaka nyökkäsi, mutta hän ei siltikään voinut täysin haudata ajatuksiaan. Entä jos lapselle sattuisi jotain jo ennen kuin se syntyisi?


"Osaka, lopeta jo tuo murehtiminen! Näen naamastasi, että vatvot vieläkin kaikkia mahdollisia vaaroja. Kaikki menee hyvin, olen varma siitä."
"Niin, mutta..."
"Nyt hiljaa siinä!" May huusi, painoi sormen Osakan huulille ja suukotti tätä otsaan. "Usko pois, mitään vaaraa ei ole".


"Voi iskän pieni pallopää, olethan kiltisti siellä äipän massukassa niin kaikki menee hyvin", Osaka leperteli mahalle huolestunut sävy äänessään. May laski kätensä Osakan käden päälle ja puristi sitä lempeästi.
"Ole kiltti ja lopeta tuo hätäily".


"Miten me ikinä voimme hankkia tälle lapselle pikkusisaruksia, kun sinä olet jo nyt tuommoinen ylihuolehtivainen hössöttäjä", May naurahti ja läpsäisi leikkisästi Osakan pakaraa. "Ja etkö sinä nyt kuitenkin Icaruksellekin joskus paljastanut tahtovasi ainakin kahdeksantoista lasta!"
"May! Se oli silloin ala-asteella!"


Kioto oli saanut romaaninsa jo hyvälle mallille. Enää parikymmentä sivua, niin kirjan voisi lähettää kustantajalle.


Tilulei, tässä on vastaleivottu huijari!


Huijarilta vaadittiin jo melkoisen kovaa kuntoa, sillä huonokuntoisethan eivät tunnetusti menesty rikollisuudessa. Täytyy pystyä juoksemaan ja lujaa, jos mielii selvitä hengissä alamaailmassa, ja tästä syystä Osaka pyyhki pölyt kuntopyörän päältä ja loikkasi satulaan.


"Oletko tullut ajatelleeksi, että pian me olemme pienelle lapselle mummo ja pappa?", Kioto kysyi eräänä iltana vaimoltaan. Impi huokaisi raskaasti.
"Mahtavatkohan Osaka ja May enää huomata meitä ollenkaan, kun heillä on oma pieni vauvapallero joka vie heidän kaiken huomionsa?", hän pohti surullisen näköisenä.


Kioto remahti nauruun. "Voi Impi kulta! Sinähän olet aivan höpsö, tietysti he muistavat meidät. Ja voi olla, että he tulevat muistamaan meitä enemmän kuin ennen. Tiedäthän sinä, vauvat ovat aika vaativia".
"Pelkään vain, että meistä tulee näkymättömiä kodinkoneita, jotka kelpaavat vain siivoamaan ja tekemään muita likaisia töitä..."
Kioto katsoi Immen surullisiin silmiin.


"Pää pystyyn, kaunokainen. Se ei ole tämän ajan murhe", hän sanoi ja veti Immen kainaloonsa.


Aikaa kului ja synnytys lähestyi vääjäämättä. Talon yöt olivat melko levottomia; vanhukset juoksivat pitkin yötä vessassa ja May ramppasi keittiössä yöpalalla parin tunnin välein. Osaka oli ainoa, joka nukkui koko yön kuin tukki.
Talon yöelämä johti siihen, että Impi ja Kioto nukkuivat joka päivä pitkään, yleensä he heräsivät vasta puolenpäivän aikoihin.


Aamupalalla kaikkien yllätykseksi May oli ainoa, joka oli pukeutunut arkiasuun, vaikka hän oli herännyt viimeisenä.
Puheenaiheeksi nousi heti Mayn komeisiin mittoihin kasvanut vatsa.


"Ajattelin eilen illalla, että meidän lapsemme voisivat muuttaa sitten aikanaan yliopistolla siihen samaan taloon, jossa mekin asuimme. Säästyy rahaa ja vaivaa, ja sehän on kuitenkin ihan hyvä kämppä", Osaka ehdotti kun puheeksi tuli jälkikasvun koulutus. Muut nyökkäilivät myöntyväisinä.


Kioton ja Mayn noustua pöydästä Impi nosti kissan pöydälle ja töräytti: "Minä en sitten hyväksy sitä, jos lapset alkavat myöhästellä koulubussista. Bensiini on kallista, eikä meillä ole varaa ruveta kuskaamaan lapsia koululle". Osakaa vähän nauratti Immen julistus, mutta silkasta kohteliaisuudesta hän pidätteli nauruaan kunnes pääsi turvallisen matkan päähän.


May oli raskautensa loppuvaiheilla saanut siivouskärpäsen pistoksen, joten öisin kun hän heräsi vauvan potkuihin, hän nappasi vessaharjan telineestään ja alkoi kuurata pönttöä.


Siivoushommissa tuli aina armoton nälkä. Nuudelit olivat helppoja ja nopeita valmistettavia, ja niistä May sai apua pikkunälkäänsä. Yleensä nuudeleita kyllä meni pussi jos toinenkin, mutta eihän sillä väliä. Niitä saa halvalla (:


"Eihän tässä valvomisessa sinällään mitään vikaa ole", May ajatteli lappaessaan napaansa jo viidettä annosta nuudeleita, "mutta pirun tylsää ja yksinäistä tässä tulee".
Saatuaan kupin tyhjäksi May laittoi sen tiskikoneeseen ja lähti Osakan viereen nukkumaan.


"Maistaisit sinäkin näitä nuudeleita, nämä ovat tosi hyviä!" May hehkutti seuraavana aamuna aamiaspöydässä Osakalle. "Ei ollenkaan rasvaa eikä keinotekoisia säilöntäaineita. Kannattaa kokeilla, lisää vain vesi ja laita kahdeksi minuutiksi mikroon", hän lisäsi.
"Anteeksi kun pilaan ilosi, mutta taisit lukea tuon suoraa pakkausselosteesta", Osaka naurahti ja nappasi Mayn kulhosta nuudelinpätkän. May väitti nauraen, ettei ollut vilkaissutkaan pakettia.


"Oletko muuten miettinyt nimeä vauvalle? Ajattelin, että olisi hyvä ettei tarvitse ruveta tappelemaan nimestä siinä synnytystilanteessa, kun on muutakin hässäkkää", Osaka vakavoitui. Hän ei ollut vieläkään päässyt eroon mieltään kalvavista ajatuksista, hän pelkäsi yhä että jotain kamalaa tapahtuisi.
"Itse asiassa kyllä olen. Mielestäni Brenda olisi kaunis nimi tytölle, ja pojalle sitten Brad. Mitä mieltä olet?" May vastasi hymyillen kiskoen Osakan takaisin maan pinnalle. Osaka nyökkäsi myöntyvästi. "Huh, hyvä, että sinä olet keksinyt nimiä. Minä nimittäin en keksi mitään Annelia ja Mattia omaperäisempää", hän virnisti.


Illan tullen koko konkkaronkka painui pehkuihin, vaikka kaikki tiesivät oikein hyvin yöjuoksun alkavan pian. Ainoastaan Osaka saattoi laittaa turvallisin mielin nukkumaan, hän tutisi ihan helposti heräämättä aamuun saakka.


Muutaman päivän kuluttua May päätti ryhdistäytyä ja etsiä töitä, vaikka hän tiesi hyvin ettei voisi vielä muutamaan viikkoon tehdä mitään raskasta. Internetistä olisi löytynyt kaikenlaisia töitä laidasta laitaan; nyypästä mailapoikaan ja sementinsekoittajasta koehenkilöön. Sellaiset hommat eivät kuitenkaan Mayta kiinnostaneet, joten hän päätti tarkistaa vielä sanomalehden tarjonnan.


Ja se kyllä kannatti; hän sattui löytämään ilmoituksen, jossa haettiin suurlähettiläälle avustajaa. Täältä tullaan, platinamieliala!


Sen samaisen päivän iltana May oli juuri paneutunut levolle, kun hän tunsi mahassaan kammottavaa poltetta, ja siinä samassa hän huomasi alushousujensa lirahtaneen märiksi lapsivedestä.


"Osakaaaaaaaaaaaaaaah!!! Impiii! Kiotooo! SE TULEE NYT!" May huusi tuskissaan. Onneksi kaikki olivat lähistöllä, joten hän ei joutunut synnyttämään yksin.


"YÄÄÄÄÄRGHHHHHHHH! Impi, mitä minä teen, mitä minä teen!?" May kirkui neuvottomana. Impi käski naista ponnistamaan henkensä edestä, vaikka tiesi, että synnytystuskissa ei kyennyt kuuntelemaan neuvoja.



Tosiaan, kaikki ovat hyvin vahvasti hengessä mukana.


Vielä viimeinen tuskanrääkäisy, ja huoneeseen laskeutui hiljaisuus.


Hiljaisuuden rikkoi Mayn puuskutus. "Se tulee, se tulee, se tulee!" hän henkäili.


Muutamaa hetkeä myöhemmin Mayn käsivarsilla lepäsi kaunis tyttölapsi, Brenda. Brenda peri äitinsä silmät ja isoäitinsä ruskeat hiukset. (Se ei ehkä näy tästä, mutta satun tietämään että ne ovat ruskeat)


Helpotuksenhuokausten kuoro alkoi, kun Impi totesi tytön olevan terve ja hyvissä voimissa. Jännityksestä jäykkänä seissyt Osaka rentoutui, osoitti sormellaan Kiotoa ja sanoi leikkisästi: "Pappa!"


May oli suunnattoman onnellinen. Hän todellakin oli äiti! Hänellä oli terve ja kaunis lapsi, maailman ihanin aviomies ja upeat appivanhemmat. Hän oli saanut kaiken, mitä oli toivonut ja vielä enemmänkin.


Pikku-Brenda oli rauhallinen lapsi, joka ei turhasta kitissyt. Tyttö toi taloon lisää elämää, häntä rakastivat kaikki, ja kaikki huolehtivat hänestä. Kun Brenda päästi pienenkin äännähdyksen, kaikki juoksivat kilpaa katsomaan, mikä tytöllä oli hätänä.


Impi oli talon ainoa lasten kasvatusta opiskellut, joten hän toimi Brendan viestinvälittäjänä. Osaka ei ollut uskoa silmiään, kun ymmärsi, että Impi miltei luki lapsen ajatukset.


"Papan pikkuinen tyttö, olet maailman kaunein tyttö", Kioto lässytti Brendalle. Kieltämättä hän oli Osakan tavoin toivonut poikaa, mutta pian hän oli ymmärtänyt Brendan olevan täydellinen.


Brenda ei ollut koskaan hetkeäkään yksin talossa. Aina oli joku - tai jotkut - huolehtimassa hänestä. Kun Impi ja Kioto ulkoilivat, Osaka ja May olivat huolehtimassa Brendasta. Tyttöä kun ei vielä voinut viedä ulos. Olihan kuitenkin kevät, ja ajoittain kylmiä tuulia ja äkkinäisiä sadekuuroja.


Kioto ei ollut ottanut opikseen Osakan vauva-ajoista: muistan elävästi, kuinka hän leikitti juuri syönyttä Osakaa ja sitten...


...de ja vú vai miten se oli. Vasta syönyt lapsi ei kestä kovin rajua heiluttelua, senkin tampio!


Pesureissuhan siitä tuli tälläkin kertaa. Voi, tulee niin mieleen se Osakan lapsuus 8--)


 "Impi, et ikinä arvaa! Brenda tunnistaa minut! Hän sanoi ihan selväti 'pappa' kun tulin huoneeseen!" Kioto hihkui. Impi pudisteli päätään hymyssä suin, ja totesi Kioton kuulleen harhoja. Eihän muutaman viikon ikäinen vauva nyt vielä osannut puhua!


Impi oli liittynyt Viper Valleyn vatsatanssiseuraan, ja hän halusi kovasti esitellä oppimiaan asioita. Kioto oli ylpeä vaimostaan: Eihän kovin moni kuusikymppinen nainen enää juossut kaikenmaailman tanssitreeneissä ja kuntopiireissä.


Osaka oli töissään tavannut erään miehen, joka väitti tulleensa kerran alieneiden kaappaamaksi. Osaka ei uskonut tätä, ellei hän itse näkisi ufoja. Siksi hän vaihtoi tirkistelytasanteen halvan kaukoputken kalliimpaan, nimenomaan ufobongausta varten kehiteltyyn teleskooppiin. Hän tiiraili katolla monta yötä peräjälkeen, ja alkoi olla jo varma että työkaveri oli valehdellut.


Eräänä iltana Osaka huomasi taivaalla jotain epätavallista. Hän kuvitteli nähneensä lautasen mallisen, välkkyvän kappaleen lentävän Viper Valleyn yllä. Hän hieraisi silmiään uskoen nähneensä näkyjään, mutta hetkeä myöhemmin lautanen oli jo Greenhillien talon yläpuolella.


"IIIIIK! Mitä tämä on!?" Osaka rääkyi, kun lautanen laskeutui hieman alemmas ja siitä alkoi säkenöidä säteitä, jotka kiskoivat Osakan jalat irti tasanteesta.


"Ei! Älkää viekö minua, viekää naapurin Jussi! Minulla on pieni lapsi, en voi lähteä!" hän aneli, kun säteet voimistuivat. Osaka tarttui kaukoputkeen yrittäen sinnitellä säteitä vastaan, mutta se ei auttanut.


Joitain sekunteja myöhemmin hiljaisuus laskeutui Viper Valleyn ylle. Kummallinen, välkehtivä lautanen katosi tähtiverhon taa Osaka mukanaan.


Sisätiloissa kukaan ei huomannut kaivata Osakaa. Kioto jatkoi romaaninsa kirjoittamista, se oli jo aivan loppusuoralla. Hän oli varma, että romaania myytäisiin miljoonittain ja hänestä tulisi maailmankuulu kirjailija.


Tunteja kului. Impi alkoi olla jo huolissaan, yleensä Osaka ei ollut viihtynyt tuntikausia katolla. Entä jos hän oli pudonnut? Kuukahtanut sinne katolle ja kylmettynyt kuoliaaksi?
Osaka oli ehdottomasti kieltänyt muilta katolle menemisen silloin, kun hän itse oli siellä, joten Impi ei lähtenyt tarkistamaan asiaa. Hän halusi uskoa, että kaikki oli hyvin, mutta kuitenkin hän kuiskaili Brendalle huolestuneena muka rauhoittavia sanoja, vaikka ne vain hermostuttivat tyttöparkaa.


Impi vei väsyneen Brendan takaisin kehtoon, ja meni olohuoneeseen maalaamaan taulua rauhoittuakseen. May ja Kioto eivät epäilleet mitään, keskustelivat vain keskittyneesti Brendalle hankittavista leluista.


Osakan kaapannut avaruusalus palasi kierrellen ja kaarrellen Greenhillien tontin yläpuolelle.


Kauhusta kiljuva Osaka heitettiin väkivaltaisesti ulos aluksesta. Ehkä marsissa ei kaivattukaan arkoja ja ahdistuneita ukkomiehiä?


Osaka paiskautui kovaan ja märkään maahan pärställeen. Hän hengitti raskaasti, ei voinut uskoa mitä hänelle oli juuri tapahtunut. Eihän se ollut mahdollista? Ei mitenkään!


Likainen ja väsynyt Osaka nousi vaivoin seisomaan, varmistaen, että kaikki jäsenet olivat varmasti ehjänä. "Putosin varmaan katolta, menetin tajuni ja nyt kuvittelen, että ufot muka kaappasivat minut", hän ajatteli puhdistaessaan vaatteitaan.


Takaansa Osaka kuuli kummallista piipitystä ja surinaa, ja hän kääntyi katsomaan. Parahdus karkasi hänen huuliltaan, kun hän näki parinkymmenen metrin korkeudessa leijuvan avaruusaluksen. "Voi ei!" hän rääkäisi, sulki silmänsä, laski kymmeneen ja avasi silmänsä toivoen, että hän näki harhoja. Varmuuden vuoksi hän vielä nipisti itseään kovaa.


Nipistys ei vaikuttanut mitään, alus leijaili yhä ajotien yllä. Osaka kalpeni kauhusta. Se kaikki olikin ollut totta! Kaikki, mitä Osakalle oli aluksessa tehty... Osaka värähti inhosta. Hän otti maasta kiven, heitti sillä avaruusalusta ja huusi: "Senkin siat! Älkää enää koskaan, ikinä palatko! Senkin mutaatiot! Häipykää!" Hän oli raivoissaan, niin raivoissaan, että jos hän vielä joskus näkisi jotain ufoihin viittaavaa, hän tekisi siitä hakkelusta.


Ufo leijaili pois pihasta. Osaka pinkaisi juoksuun ja juoksi suorinta tietä Mayn luo.
"Nä-nä-näitkö sinä sen?" hän kysyi kiihtyneenä.
"Ai minkä? Löysitkö uuden tähden?" May kummasteli. Hän ei ollut huomannut mitään epätavallista.


"Ufot kaappasivat minut! Veivät lentävällä lautasella pois!" Osaka huudahti ihmetellen, kuinka May ei ollut nähnyt valoja tai kuullut niitä ääniä.
"Höpö höpö, sinä vain nukahdit katolle ja näit unta", May vähätteli ja katsoi Osakaa epäillen. "Uskon tuon vasta sitten, kun synnytät sinisen vauvan!" hän naurahti ja nousi halaamaan Osakaa.
"Mu-mu-mutta, se on totta", Osaka yritti selittää. Mai tönäisi häntä hellästi.
"Olet ollut viimeaikoina stressaantunut, ja nyt näet levottomia unia. Kannattaisi ottaa hieman lomaa".
Osaka katsoi vaimoaan. Miksi ihmeessä tämä ei uskonut häntä?


"Brenda-kulta, olen niin onnellinen kun pääsin avaruusmatkaltani kotiin ehjänä. En halua edes kuvitella, millaista elämäni olisi ollut jollain toisella planeetalla ilman sinua", Osaka huokaisi Brendan pinnasängyn äärellä. Brenda vain tuhisi hiljaa unessaan, aivan kuin ei olisi kuullutkaan Osakan puhetta. Osaka silitti tytön poskea, mutta nosti kätensä takaisin sängynlaidalle kun kuuli Mayn saapuvan huoneeseen.


"Anteeksi, kun olin sinulle aika töykeä tuossa aiemmin", May sanoi hiljaa ja katsoi maahan. "En vain halunnut uskoa, että olet ollut avaruudessa. Mitä jos et olisikaan tullut takaisin?"
Osaka astui lähemmäs Mayta ja nappasi tämän tiukkaan halaukseen.
"Ei puhuta siitä nyt", hän kuiskasi kyyneleet silmissään ja hautasi kasvonsa Mayn hiuksiin.


Vielä viikonkaan kuluttua Osaka ei voinut uskoa todeksi avaruusseikkailuaan, mutta vaikka hän yritti uskotella itselleen sen olleen unta, hän ei voinut olla muistamatta kaikkia niitä kauheuksia mitä oli aluksessa kokenut.
Kerrottuaan työkaverilleen avaruusmatkastaan työkaveri oli läpsäissyt Osakaa selkään ja sanonut: "Tervetuloa sinisten vauvojen isäkerhoon". Osaka ei ollut vielä silloin ymmärtänyt, mitä mies tarkoitti, mutta myöhemmin hän oli löytänyt internetistä aihetta käsittelevän sivuston ja saanut selville, että yleensä avaruudessa käynyt mies tulee raskaaksi ja synnyttää avaruusolennon lapsen.


Kevät oli jo pitkällä, ja vaikka yöpakkaset kiusasivat Viper Valleyta, Impi päätti kylvää kasvimaalle tomaatintaimet. Kioto oli varma, että taimet kuolisivat alta aikayksikön, mutta Impi vain nauroi hänen epäilyilleen. "Mitä siitä vaikka kuolisivat?", hän hihitti, "sitten istutan uudet!"


Osaka alkoi olla jo varma siitä, että oli alienraskaana. Hänellä oli usein aamupahoinvointia, ja joskus hänen mahaansa kivisti ikävästi. Kun hän kertoi asiasta Maylle, May sanoi kokeneensa samoja oireita raskautensa alkuvaiheilla.


Kioto oli saanut romaaninsa valmiiksi, ja tietysti kustantaja oli lähettänty hänelle oman kappaleen teoksesta. Lähettipalvelun ylähuuleton kaveri toi Greenhillien oven eteen uunituoreen kirjan, josta Kioto oli hyvin ylpeä. Ei sitä ihan jokainen mies romaania kirjoittanut!


Impi olisi kovasti halunnut lukea Kioton romaanin, mutta Kioto tahtoi ensin tarkistaa, että kaikki oli niinkuin piti. Ettei kirjaan oltu painossa läiskitty ihan mitä sattuu ja että pilkut olivat varmasti siellä missä niiden pitikin olla.


Vielä samana päivänä Impi tekaisi komean kermakakun, sillä oli Brendan syntymäpäivä. May oli yksimielisesti valittu synttärisankarin avustajaksi, sillä hän oli viettänyt Brendan seurassa ylivoimaisesti eniten aikaa, ja toisaalta hän kuitenkin oli Brendan äiti ja tytön elämän tärkein tukipilari.


Brenda ei vielä käsittänyt tätä synttärihössötystä, joten May joutui puhaltamaan kynttilät ilman synttärisankarin apua. Hyvin se kuitenkin onnistui, ja Brenda pääsi kasvamaan.


Tytöstä varttui tämmöinen söpö, pottakampauksinen taapero-Osakan kopio. Mitä nyt hiukset ja silmät ovat erilaiset, muuten tyttö on kasvonpiirteiltään saman näköinen kuin Osaka pienenä.





Muodonmuutoksella tytöstä kuoriutui erittäin söpö tapaus. Ja vaikka hän nyt näyttääkin hieman kummalliselta, niin tiedän, että hänestä kasvaa hyvin kaunis neiti. Luonteen unohdin tietysti kirjoittaa ylös, se tulee sitten seuraavassa osassa (:
¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Huh, ette arvaakaan kuinka rasittavaa on tehdä osaa, kun netti pätkii puolen minuutin välein. Jouduin lataamaan kuvat photobuckettiin miltei yhden kerrallaan, sillä photari on niin hidas että useamman kuvan lataaminen ei puolessa minuutissa onnistu. Nyt ärsyttää ja potuttaa, ehkä on parempi kun vain kaivan terkkakirjan esiin ja alan pänttäämään.
Kommenttia tulemaan, hyvät ihmiset! Edes pelkkä "luin" riittää, pieni ilmoitus siitä, että olet päässyt loppuun asti. Jooko?