Huh, se on taas viikko vierähtänyt ja uuden osan aika!
Olen vihdoinkin päättänyt opetella muistamaan kunnolla Nagaian, Tokyon, Osakan ja Kioton nimet, ja pyrin olemaan sekoittamatta heitä toisiinsa :d

Mutta pidemmittä puheitta: voilá, tässäpä teille paketti puhdasta Greenhill-tuotantoa!

Edellisen osan lukeneet varmaan muistavat, mihin jäätiin. Niille, jotka eivät ole vitosta lukeneet kerrottakoon, että nyt Osaka, Nagaia ja Tokyo ovat kaikki yliopistolla parin Osakan kaverin kanssa ja Impi on juuri synnyttänyt Greenhillin ensimmäiselle sukupolvelle iltatähden. Uusin tulokas nimettiin Japanin toiseksi suurimman saaren mukaan Hokkaidoksi (vapaa suomennos pohjoisen meren tie).


Hokkaidoa halittiin ja ihailtiin yhdessä tovi jos toinenkin, kunnes Impi älysi, että lapsen täytyy saada hieman levätäkin. Vietyään kuopuksensa kehtoon Impi meni halaamaan miestään hellästi.
"Rakas, meillä on todellakin jällen vauva", hän huokaisi onnellisena. Kioto silitti Immen hiuksia ja rutisti kultaansa lujaa.
"Niin on. Ja Nagaia, Tokyo ja Osaka. Ja tärkeintä tietysti on, että meillä on toisemme", hän kuiskasi.


Hyvin maittaneiden yöunien jälkeen Impi marssi peilin eteen, vaihtoi vaatteensa ja saksi hieman hiuksiaan ennen kuin meni suukottelemaan Hokkaidoa.


Kesän kunniaksi rouva vaihtoi mekkonsa maastonvihreisiin shortseihin ja valkoiseen, yläosasta koristeltuun toppiin. Nätti, sanon minä!


Vaimonsa muodonmuutoksen innostama Kioto vaihtoi kauluspaitansa ohueen, kirjavaan villapaitaan ja hillittyihin farkkuihin.


Herra antoi Immen myös saksia hieman huiksiaan, ja tulos oli tämä. Partansa Kioto tahtoi kuitenkin ihan varmuuden vuoksi muotoilla itse uuteen uskoon, Immestä kun ei koskaan tiedä mimmoisia sydämiä hän miehensä leukaan olisi taiteillut.


Impi lähti töihin ja jätti Kioton huolehtimaan Hokkaidosta - ja laskuista, vaikkei sitä myöntänytkään. Kyllähän sieltä postilaatikosta löytyi jos jonkinvärisiä laskuja, olipa melkein koko sateenkaaren väriskaala.


Talon tyhjennyttyä teineistä oli huushollin siisteys päässyt hieman kärsimään, kun Kioto ja Impi eivät ehtineet kaikkea aina ajallaan tekemään.


Nostaessaan Hokkaidon ylös kehdosta Kioto koki eräänlaisen dejá vu - ilmiön. Hänen mieleensä tulvahtivat muistot Osakan vauva-ajasta, kun hänkin oli vielä ollut paljon kotona kotitöitä tekemässä ja vauvasta huolehtimassa. Silloin kun hän oli vielä ollut nuori...


Kioto huokaisi raskaasti ja suukotti Hokkaidon otsaa. Pian hän olisi jo harmaa, hataramuistinen vanhus. "Onko se oikein sinua kohtaan, kun vanhemmat ovat vanhoja kurppia ja notkuvat toinen jalka haudassa, kun sinä vasta olet nuori ja villi teini?" hän kysyi ääneen Hokkaidolta. Hokkaido vain jokelsi suloisesti ja tuijotti isäänsä tummilla silmillään.


Syötettyään ja kylvetettyään Hokkaidon Kioto päätti testata uutta juoksumattoaan. Niin vanha hän ei kuitenkaan vielä ollut, etteikö olisi pitänyt kunnostaan huolta.



Rankan treenin jälkeen Kioto tietysti piipahti suihkussa, ja onnistuipa saman tien rikkomaan sen. Kolmas kerta, kun tuo suihku on rikki. Lieneekö valmistusvirhe?


Immen kotiuduttua ja pariskunnan syötyä illallista Impi silitti miehensä poskea ja ilmoitti nauraen, että oli viimeinkin saavuttanut uransa huipun, ja sen myötä suuren bonuksen; 40 000 simoleonia. Nyt perheellä on kasassa semmoinen 50 000, pian saadaan kasaan jo oikein kunnollinen talo odottamaan perijää.


"Kuule rakas, mielestäni meidän kannattaisi jo alkaa suunnitella uutta taloa. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin yliopiston porukat alkavat kotiutua rakkaidensa kanssa. Emmehän me millään mahdu tähän taloon, vaikka tämä ihan hyvä ja mukava onkin", Kioto ehdotti eräänä iltana parin lepäillessä sängyllään.


"Olet oikeassa. Mutta mitä jos odotetaan, että Hokkaido kasvaa? Mielestäni on aika huono ajatus alkaa rakentaa uutta taloa nyt, kun Hokkaido on niin pieni. Hänellehän voi jädä siitä jotain traumoja, tiedäthän. Lapsen kaipaavat pysyvyyttä", Impi vastasi. Kioto totesi vaimonsa olevan oikeassa.
"Katsotaan sitten myöhemmin", hän totesi ja kaappasi Immen kainaloonsa.


Käytyään läpi päivän kuulumiset pari sinetöi remonttisopimuksen suudelmalla.



Seuraavana aamuna Kioton nousuta kimppakyytiautoon Impi päätti testata urapalkintoaan. Mikään helppo nakki ei radan läpäiseminen ollut, vaikka Impi oli uskonut selviävänsä radasta aivan leikiten.



Ulkoilusta innostuneena Impi kokeili myös joogaa ja meditointia. Hetken aikaa ähellettyään ja mietiskeltyään hän kuitenkin tuli siihen tulokseen, että toiminnalliset lajit ovat enemmän hänen juttunsa.


Suihkun kautta kierrettyään Impi nosti Hokkaidon kehdosta ja leperteli tälle jotain äitien juttuja. Vielä samaisena iltana juhlittaisiin Hokkaidon syntymäpäivää 8---)



Hokkaidon vauva-aika oli jostain kumman syystä ollut paljon helpompi, kuin Greenhillien aiempien pienokaisten. Ajoittain kuitenkin Hokkaidokin katsoi aiheelliseksi muistuttaa vanhempiaan hieman vauvojen perustarpeista löräyttämällä löysät pöksyynsä.


Dingelidiidelidii! Onnea tuoreelle pomminpurkajalle !


Kuten aiemmin mainitsin, on Hokkaidon synttäreiden aika. Kakulla apuna Kioto, ja kuten näkyy, Impi todella ottaa kaiken irti kuopuksensa kasvusta :D


*Puuuuuuuuuuh*


Hokkaidosta tuli pienen muodonmuutoksen jälkeen aivan äärettömän nätti, ja kaiken kukkuraksi hän on miltei täydellinen kopio Tokyosta ja Osakasta. Ja ette arvaa mitä ! Muistin kirjoittaa luonteen ylös :D
Horoskoopiltaan tyttö on Tokyon tavoin skorpioni, ja luonnepisteet ovat tismalleen samat; 9-8-10-3-3.


Pottailuopetus aloitettiin Hokkaidon kanssa heti. Eihän tyttö vielä mitään ymmärtänyt, hymyili vain nätisti ja heilutteli jalkojaan.


Tämän jutun Hokkaido kyllä ymmärsi heti; tuttipullo = syötävää = nams!


Täydellä masulla oli hyvä alkaa harjoittelemaan puhumista. Tai niin sitä useimmat ajattelevat, mutta Hokkaidon ajattelutapa poikkeaa selvästi normaalista. Tyttö nimittäin tuntuu oppivan asiat parhaiten, kun hän on väsynyt, nälkäinen ja vessahätäinen :D


Impi onnistui vessan puolella rikkomaan (taas) suihkun, ja Kioto sitten suihkujuttujen suhteen lahjakkaampana pääsi korjaamaan sen. Impi puolestaan päätti korvata aiheuttamansa tuhot opettamalla Hokkaidon kävelemään.


Kun yliopistokolmikko ilmoitti hankkineensa kampuskämppäänsä toimivan puhelimen, oli Impi luurin varressa kiinni vähän väliä utelemassa lapsostensa kuulumisia. Puheluita häiritsi vain se, että siinä vaiheessa, kun Impi alkoi antaa uuninpesuneuvoja langan toisen pään asukkaalle yhteys alkoi kummasti pätkimään, joskus katkesi yllättäen jopa kokonaan.


Pyjamapartyt lastenhuoneessa \o/


Monen päivän ähellyksen ja aherruksen jälkeen Hokkaido oppi viimeinkin kävelemään. Puhumisenkin jalon taidon tyllerö oppi jossain vaiheessa.


Vanhempien outo päivärytmi sekoitti pienen Hokkaidoparankin päivärytmin; Kioto ja Impi valvottivat Hokkaidoa öisin juoksuttamalla vähän väliä potalla ja kantamalla tytölle miljoonia tuttipulloja. Päivisin, kun vanhemmat nukkuivat, nukkui Hokkaidokin.


"Oletko muuten ajatellut sitä remonttia vielä? Tarkoitan, että kun Hokkaidon syntymäpäivä on taas pian, ja sitten hän alkaa olla jo kyllin vanha uuden tönön hankintaan", Impi muisti eräänä iltapäivänä ruokapöydässä.
"Kyllä, olen. Ajattelin, että uusi talo voisi olla kaksikerroksinen, sillä yksikerroksinen talo voi käydä ahtaaksi, jos tuleva perijä hankkii paljon lapsia. Tai jos joku ei-perijöistä tahtoo muuttaa vielä kotiin joksikin aikaa. Niin, ja haluan talosta sinisen", Kioto innostui heti. Viimeinkin hän pääsisi toteuttamaan pitkäaikaisen toiveensa; uuden talon kyhäämisen.


Hokkaido ei ymmärtänyt vanhempien remonttihuumaa lainkaan, hän oli ihan tyytyväinen kun sai rassata päivät pitkät karismapupuaan.


Kioto toivoi Hokkaidosta mieluummin musiikillista neroa kuin ikuista karismapupun rassaajaa, ja hän lukikin tytölle usein tarinoita puhuvan ksylofonin seikkailuista.


Viime osassa selvisi, että Kiotolla on uusi harrastus joka liittyy kaukoputkiin ja naapureihin.


Ikävä kyllä naapurit eivät olleet harrastuksesta aivan yhtä innoissaan kuin Kioto, ja usein Kioto saikin raivostuneen herra Rabben kimppuunsa.


Ajan kuluessa Hokkaidosta paljastui kaksi puolta. Toinen, se ehdottomasti miellyttävämpi, oli tyttö joka istui sievästi kylvyssä, leikki nätisti leluillaan ja nukkui rauhassa.


Kun taas se toinen puoli oli oikea mölyapina: "ÄTTIIIIIII MINÄ TATTOO POIESS ÄTTI TULE HAKEMAAN!". Tarkemmin sanottuna mölyapina, jolle mikään ei kelpaa ja jolla on aina kaikki huonosti.


Mutta hei - arvaattekos, mikä kolmikko tämä on?
Aivan oikein! Greenhillin teräskolmikko, Nagaia, Tokyo ja Osaka tuli kylään. Ja miksi?
No siksi, kun on Hokkaidon synttäripäivä !


Nopean kuulumistenvaihdon jälkeen kaivettiin kakku jääkaapista ja sankari pääsi puhaltamaan. Älkää välittäkö nurkan takana vaanivasta Kiotosta, joka ihastelee vaimoaan.. :D


Hokkaidoa kiinnostivat enemmän Immen hiukset kuin kakun kynttilät. Silti tyttö jaksoi odottaa seremonian loppuun rauhassa äitinsä sylissä.


Greenhillit voisivat kyllä perustaa oman cheerleader-tiimin.


Osaka otti nuorimman siskonsa kasvamisen kaikkein rauhallisimmin. Olihan hän nähnyt tämän ihmeen jo muutaman kerran, ja tullut siihen tulokseen, että kuluu vain turhaa energiaa jos aina juhlii riehakkaasti.


Nätyskä typykkä 8---------)


Tässä vielä kunnollinen naamakuva. Aika jännä, vaikka taaperona oli kovasti Tokyon näköinen niin nyt tyttö on kiva sekoitus Nagaiaa ja Tokyota. *Katselee muiden lapsikuvia* Ehkä kaikkein eniten kuitenkin Osakan näköinen.


Hokkaidon synttäreitä päätettiin juhlia kunnolla, ja pihalle kyhättiin vanhoista trukkilavoista, aidankappaleista ja muista hieman lahonneista lankuista pieni kokko, jonka ympärille perhe kerääntyi paistamaan vaahtokarkkeja ja seurustelemaan.


Kioto tunsi itsensä kokon ääressä aivan nuoreksi pojankoltiaiseksi, ja innostuikin tanssimaan Tokyon kanssa kokkotanssia. Impi puolestaan tenttasi Osakalta tämän naisasioita, koulujuttuja ja kaikkia muita vastaavia. Hokkaido vain katseli hämmästyneenä taivaalle; hän näki ensi kertaa elämässään tähtiä.


Pirskeiden lähestyessä loppuaan Impi halasi jokaista rakasta yliopistolaistaan ja antoi näille satoja neuvoja; kun kantapäähän tulee rakko, siihen täytyy laittaa sitruunamehua, wc-pönttö on paras puhdistaa ajaxilla ja kaikkea muuta vastaavaa.


Impi, Kioto ja Hokkaido jäivät vielä sammuttelemaan kokkoa kun kampuskolmikko korjasi luunsa ja suuntasi yliopistoa kohti.

Arvatkaas mitä? Tässä vaiheessa mekin lennähdämme vierailulle kampukselle.


En viime osassa muistanut tyttöjen tavoitteita, joten kerrataanpas nyt koko jengi.

Vasemmassa reunassa nojatuolissa istuu Osakan kouluaikainen ystävä, Icarus Acker. Hän on mammonatavoitteinen kaksonen, jonka luonnepisteet ovat 4-7-8-3-3. Mieltymyksinä lihaksikkaat, hattupäiset simit jotka eivät hillu alusvaatteisillaan. Icaruksen pääaine on biologia, ja hän haaveilee kohoavansa vielä joskus sairaalan johtajaksi.

Meistä katsoen Icaruksen oikealla puolen istuu Nagaia Greenhill, Greenhillin kaksosparin ensimmäinen osa. Hänkin on horoskoopiltaan kaksoset, tavoite on perhe. Luonnepisteet tytöllä ovat 5-8-9-3-1. Nagaia tykkää lihaksikkaista blondeista jotka eivät käytä lakkia. Hänen pääaineensa on psykologia ja hän haluaa kohota opetusuran huipulle.

Nagaian vieressä sohvalla istuu kaksosista toinen, Tokyo. Tokyo on horoskoopiltaan skorpioni, ja hänen luonnepisteensä ovat 9-8-10-3-3, eli aivan samat kuin Greenhillien nuorimmaisella, Hokkaidolla. Tokyo on mammonatavoitteinen ja hän valitsi pääaineekseen kirjallisuuden. Hänen sydämensä saavat sykkimään simit, joilla on ruskeat hiukset ja silmälasit. Hajuvesi aiheuttaa Tokyossa pakoreaktion. Neiti tahtoo vielä joskus olla rikollisnero.

Lattialla istuva poika on Greenhillien esikoinen, tietotavoitteinen Osaka. Osakan luonnepisteet ovat 4-8-4-3-6, ja horoskoopiltaan hän on oinas. Siskonsa Tokyon tavoin Osaka haluaa rikollisneroksi, ja edistääkseen orastavaa rikollisuraansa hän valitsi pääaineekseen matematiikan. Poikasen sydämen valitun on oltava mustatukkainen alusvaatteisillaan hipsivä simi, joka karsastaa juhlapukuja.

Osakaa vastapäätä lattialla istuva tyttö on May Acker, Icaruksen serkku. Hän on horoskoopiltaan neitsyt, jonka luonnepisteet ovat 8-4-3-7-3. Mayn tavoite on tieto, ja hän tahtoo saavuttaa seikkailu-uran huipun. Hänen pääaineensa on kirjallisuus. May tykkää simeistä, jotka ovat hajuvettä käyttäviä vampyyrejä. Harmaat hiukset saavat hänet pakenemaan.


Tässä talossa ei opiskelua otettu liian vakavasti - kesken esseiden kirjoittamisen asukkaat saattoivat aloittaa villin diskotanssin keskellä kämppää. Erityisesti Icarus paljastui loistavaksi tanssijaksi, ja kaikki talon tytöt toivoivat hänen opettavan heille tanssin saloja. Tälle ajatukselle Icarus vain nauroi; hänen mielestään tanssimaan saattoi oppia vain tanssimalla.
Huomatkaa Tokyoon muuttunut kampaus.


Osaka oli jo ennen yliopistoon lähtöä tiennyt, että Icaruksen serkku on tyttö, mutta hän ei ollut arvannutkaan millainen kaunokainen kyseinen tyttö olikaan. Osaka rassu oli myytyä miestä heti nähtyään Mayn, ja salaa hän toivoi tytsyn ymmärtävän millainen helmi hän on mieheksi. Komea, fiksu ja lempeä!


Osaka ei ollut talon ainoa ihastunut henkilö; Icarus tykästyi Tokyoon. Tokyo oli ainoa, jolle Icarus suostui opettamaan tanssiaan - hän teki sen jopa mielellään. Nagaia tietysti oli äärettömän kateellinen siskolleen, eikä ainoastaan tanssin vuoksi: Nagaian mielestä Icarus oli muutenkin täydellinen valioyksilö.


Icarus ei kuitenkaan osoittanut Nagaian tunteille mitään vastakaikuaa, hän näki vain Tokyon.
"Et sinä mitään tanssinopetusta kaipaa, olet luonnonlahjakkuus!" poika hehkutti ensimmäisen tanssituokion jälkeen.
"Oi, oletko todella sitä mieltä? Minä tunsin itseni lähinnä norsuksi posliinikaupassa.." Tokyo hihitti imarreltuna.


"Kyllä, äiti. Luen tentteihin ainakin kolme tuntia päivässä, kirjoitan esseet ajallaan, laitan ihmisten aikoihin nukkumaan. Ei, en rällää poikien kanssa ulkona pitkin öitä. Muillekkin kuuluu hyvää. Tiedän kyllä miten aakkostetaan kirjat hyllyyn. Osaan pestä hellan tarvittaessa. Ai etsintä? Ei kun ehkäisy? Haloo! Linja pätkii, ei kuulu", Tokyo sopotti puhelimeen Immen soittaessa kotipuolesta. Joskus äiti osasi olla niin ärsyttävä, koko ajan neuvomassa yksinkertaisimmissakin asioissa.


"Hmmm, Nagaia. Sinä varmaan voit Osakan siskona sanoa, millaisista tytöistä hän pitää. Ajattelin, että... onkohan minulla..." May kysyi ujosti Nagaialta shakkipelin tiimellyksessä. Nagaia katsoi Mayta kulmat koholla.
"Oletko sinä RAKASTUNUT minun veljeeni?" hän remahti nauruun.
May punastui ja nyökkäsi. "Kai minä olen... ihan vähän", hän kuiskasi ja vannotti Nagaiaa pitämään salaisuuden ainakin toistaiseksi. Nagaia veti kädellään suunsa "vetoketjulla" kiinni ja iski silmää.
"Puskii", hän kehotti nähdessään Osakan kiipeävän portaita ylös.


Tokyo ja Icarus olivat löytäneet toisensa ainakin yhdellä tavalla; iltaisin he usein lukivat tentteihin yhdessä.


Osaka oli ujo miehenalku, ja vaikka hän olisi kovasti halunnut, hän ei uskaltanut ehdottaa Maylle treffejä tai yhteistä illallista. Tavallaan hän oli kateellinen Nagaialle, joka vietti paljon aikaa Mayn kanssa, vaikkakin vain kaveripohjalla.


Nagaia toivoi kovasti Icaruksen huomaavan hänet, ja neito viettikin aamuisin paljon aikaa peilin ääressä viimeistellessään ulkonäköään. Yksikään hiussuortuva ei saanut olla väärässä paikassa, puuterista ei voinut jäädä kökköja naamaan eikä hampaidenkoloissa missään nimessä voinut olla mitään muruja.


May oli toivottoman ihastunut Osakaan, muttei uskaltanut paljastaa tunteitaan tälle. Hän oli turhautunut ja vihainen, hän inhosi itseään ujoutensa vuoksi.
Turhaumansa hän purki esseisiin, niille sai raivota ja niitä sai repiä.


Perjantai-illan vakioasetelma tässä kommuunissa; Nagaia tilaamassa taksia ja muut tanssimassa. It's partytime!


Taksikuskin pienestä vastarinnasta huolimatta koko poppoo tunki yhteen taksiin. Tunnelma oli tiivis mutta mukava, ainoa ilonpilaaja oli äkäinen, vaihdevuosista kärsivä taksikuski joka ei suostunut vääntämään radion nuppeja kaakkoon.


Tänään Greenhillien hyökkäyksen kohteeksi joutui Viper Academyn oma nuorisotalo, Chill Out.


Icarus tarttui Tokyon käsivarteen ja ohjasi tämän nuorisotalon pikkukahvilan pöytään istumaan.
"Olisi mukavaa jutella Tokyon kanssa. Jutella ihan kahdestaan", hän puolusteli käytöstään Mayn kummastellessa asiaa.


Tokyo oli kunniasta otettu. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli missään ihan kahdestaan sellaisen pojan kanssa, joka ei ollut hänen veljensä.


Nagaia tietysti suuttui Icaruksen käytöksestä. Miksi ihmeessä poika pyysi kahvilaan Tokyon, vaikka Tokyo oli miljoona kertaa rumempi ja tyhmempi kuin Nagaia itse!


Nagaian harmi kuitenkin pyykiytyi pois, kun tämä komistus pysähtyi katsomaan Nagaian taiteilua biljardipalloilla ja lausui muutaman kannustavan sanan.


Osaka ei tietenkään tapojensa mukaan tohtinut tutustua keneenkään nuorisotalolla. Ihmissuhteiden solmimisen sijaan hän osti automaatista itselleen taskupelin ja näpräsi sitä koko ajan.


May näki nuorisotalon nurkassa pianon, ja päätti hieman kokeilla sitä. Nuorena tyttönä hän oli käynyt pianotunneilla ja soittanut monissa koulun tilaisuuksissa. Hyvin hän soitti edelleen, monet ohikulkijat kannustivat häntä ja muutama jopa innostui tanssimaan soiton tahdissa !


Nagaia kävi bongaamansa komistuksen kimppuun kuin sika limppuun, ja viihdytti tätä esittämällä erästä molempien tuntemaa lehtoria.
"Ja te siinä, nuori herra! Älkää naurako, tai minä tulen ja isken teitä karttakepillä! Rangaistukseksi hävyttömästä käytöksestä saatte syödä taulusienen!" Nagaia imitoi ja väänteli kasvojaan. Seuralainen, nimeltään Orville, nauroi kippurassa. Keskustelun päätteeksi Nagaia pyysi Orvillen puhelinnumeron "siltä varalta, että tulee tarve esittää lehtoria".


Oli jo aamu, kun jengi päätti tilata taksin ja lähteä kotiin. Väsyneet mutta onnelliset yliopistolaiset odottivat porukalla taksia hiljaisina. Kukaan ei jaksanut puhua, jokaisen mielessä oli vain ajatus "nukkumaan".


Pienet aamu-unet otettuaan Osaka ja May olivat ensimmäisinä jalkeilla ja alakerrassa. Kahdenkeskistä juttutuokiotilaisuutta Osaka ei halunnut haaskata.
"Soitit muuten tosi hyvin siellä nuorisotalolla", hän avasi keskustelun. May katsoi Osakaa kummissaan. Oliko poika juuri puhunut hänelle?


Orastavan romanttisen hetken pilasi puhelimen ärhäkkä pirinä.
Äiti se sieltä soitteli, ja kyseli kuulumisia. "Olettehan te varmasti maksaneet puhelinlaskun, kun teitä on nykyään niin vaikea tavoittaa. Ikinä kukaan ei vastaa, ja jos vastaa, niin puhelu alkaa pätkiä", hän motkotti ja Osakan oli vaikea pidätellä naurua.


Mayn, Tokyon ja Osakan lähdettyä luennoille Nagaia ja Icarus jäivät kahden kesken.
"Tiesitkö... minä pidän sinusta, Icarus. Pidän todella paljon", Nagaia sanoi keimaillen ja kosketti Icaruksen olkapäätä.
"Hei, älä viitsi. Olet kaunis tyttö ja..." Icarus yritti sanoa, mutta Nagaia painoi sormen hänen huulilleen.
"Älä sano mitään. Mieleni tekee niin..."


"...suudella sinua", Nagaia kuiskasi ja painoi huulensa Icaruksen huulille.


Icarus lamaantui täysin Nagaian eleestä, ja saatuaan toimintakykynsä takaisin hän törkkäsi tytön kauemmas itsestään.
"Nagaia, älä jaksa. Tiedät hyvin, että minä pidän Tokyosta", hän totesi äkäinen sävy äänessään.


"Oletko aivan varma?" Nagaia kähisi ja katsoi Icarusta silmiin. "Tokyo on niin tavallinen. Minä olen sentään jännittävä", hän supatti ja kosketteli Icaruksen käsivartta.


"Ei nyt millään pahalla, mutta minä vain satun tykkäämään Tokyosta. Olethan sinäkin ihan nätti, mutta..." Icarus selitteli vaikeasti. Nagaia keskeytti hänet ja äyskähti: "Enpä usko, että Tokyo pitää sinusta. Ei hän niin tyhmä ole!"


"Sinäkin olet tuollainen nysväke. Lupaat tytöille äänettömiä lupauksia katseillasi ja eleilläsi, mutta kun tule tosipaikka, sinä jänistät. Toivon totisesti, että yksikään tyttö ei koskaan rakastu sinuun!" Nagaia raivosi ja käänsi selkänsä Icarukselle.


Tapahtumien äkkinäisistä käänteistä hämmentynyt Icarus jähmettyi paikoilleen kummastuneena. Mitä tapahtui? Ensin Nagaia suuteli häntä, ja seuraavassa hetkessä haukkui pataluhaksi..?
Ovi kävi, Osaka astui sisään ja törmäsi kipakasti ovea kohti kävelevään Nagaiaan.
"Varo vähän!" Nagaia ärjäisi.


Kaiken kukkuraksi taloon ryntäsi laamamaskotti, joka sai osansa Nagaian kiukunpuuskasta.
"Miksi et pakkaa itseäsi pieneen, ilmareiättömään laatikkoon ja lähetä sitä siperiaan!" Nagaia huusi raivoissaan ja komensi säikähtäneen maskotin ulos.


Mayn ja Tokyon tullessa kotiin Nagaia oli juuri lähtenyt luennolle manaten koko Viper Valleyn syvimpään suohon. Syytä tähän Osaka ei tiennyt, eikä halunnutkaan tietää.
Siskonsa oudon käytöksen syyn pohtimisen sijaan Osaka yllätti Mayn kutitushyökkäyksellä.


Tokyo ei aavistanutkaan, millainen tunteiden mylläkkä Icaruksessa vallitsi, kun hän meni halaamaan tätä.


Pahoinvointiin vedoten Icarus sai omaa rauhaa ja pystyi vetäytymään miettimään asioita omaan huoneeseensa. Hän yritti koota ajatuksensa, mutta Nagaia oli sekoittanut hänen aivonsa täysin. Mitä ihmettä tyttö oli ajanut takaa?


Pari viikkoa myöhemmin elämä talossa oli palautunut lähes normaaleihin uomiinsa. Icarus tanssitti edelleen vain Tokyota, mutta Nagaia oli jo jotenkin hyväksynyt sen, että Icaruksen sydämeen mahtui vain yksi nainen.
Icaruksen sijaan Nagaia oli alkanut piirittää nuorisotalolla tapaamaansa poikaa, Orvillea. Hän soitteli pojalle päivittäin, joskus jopa useamman kerran saman päivän aikana.


"Tuota, ai että tulisit vielä tänään käymään? En oikein tiedä... Täällä on nyt kaikki kotona, ei ehkä kannata", Nagaia sönkötti Orvillen ehdottaessa kyläilyä.
"Ei se minua haittaa. Haluan vain nähdä sinut", sanoi ääni linjan toisessa päässä.
Nagaia katsoi vieressään tanssivia kämppiksiään ja sanoi puhelimeen: "Odota hetki, menen omaan huoneeseeni, niin voimme puhua rauhassa".


Päästyään tanssijamuurin lävitse omaan soppeensa Nagaia kysyi: "Miksi ihmeessä sinä haluat tänne tulla, vaikka idiootti siskoni, hieman vähemmän idiootti veljeni ja vielä pari idioottia tyyppiä on vallannut talon?"
Linjalla oli hetken hiljaista. Sitten kuului pojan hermostunut naurahdus ja arastellen sanottu lause: "Koska minä vain tahdon nähdä sinut. En välitä muista, enkä usko että sinun sisaruksesi ovat kovin idiootteja, jos heissä on vähänkään samaa verta kuin sinussa".


Pienoisen kädenväännön asiasta voitti tietysti Orville, ja Nagaian estelyistä huolimatta poika saapui talon pihaan. Vaikka Nagaia ei olisikaan halunnut vielä tuoda poika näytille, hän otti tämän iloisena vastaan. Ehkä hän voisi jopa hieman näpäyttää Icarusta Orvillen avulla..?


"Mmmh, Orville. Sovitaanko, että mennään sitten heti mun huoneeseen. Ja vaikka nää muut kuinka yritäis kutsua sua niiden luo, niin älä mee. Okei?" Nagaia hätäili. Orville nauroi ja sanoi: "Tahtosi on lakini, madame".
Anteeksi, seinät unohtuivat alas.


"Niin ja tiesitkös, minulla on huoneessani jotain josta voi olla iloa. Nimittäin sellainen meikkauspöytä, ja ajattelin, että voisimme hieman stailata sinua. Tuo ponnarikin kyllä sopii sinulle, mutta minulla on jotain hienompaa mielessäni", Nagaia ehdotti. Orville tulkitsi tytön sanoman kohteliaisuudeksi ja oli kovin otettu.


Didididii! Åååh lala mikä komistus!
Nagaia saksi hieman Orvillen hiuksia, värjäsi tämän kulmat hieman tummemmiksi ja muotoili parransängen uuteen uskoon. Sokerina pohjalle Nagaia kaivoi vielä laatikostaan Orvillen asuun sopivan pipon ja kiskoi tämän pojan päähän.


"Tuota... En ehkä itse olisi leikannut hiuksiani näin radikaalisti, pidin ponnarista, mutta jos tämä on sinun mielestäsi hyvä niin olkoon", Orville hymähti ja kosketteli roimasti lyhentyneitä hiuksiaan. Nagaia nyppäsi pojan olkapäältä pari siihen pudonnutta hiuksenpätkää ja hymyili aurinkoisesti.
"Se on täydellinen", hän sanoi silmät tuikkien.


Jossain vaiheessa Osaka, Tokyo, Icarus ja May vetäytyivät huoneisiinsa pänttäämään, ja Nagaia saattoi tarjota vieraalleen hieman syötävää keittiöstä. Orvillen tyhjennettyä kulhollisen muroja ja pari tuoremehupurkkia Nagaia kiskoi pojan lähelle Icaruksen huoneen ovea ja sanoi liioitellun kovaa ja selvästi: "Orville, sinä olet kyllä komein, hauskoin ja muutenkin ihanin poika, jonka olen koskaan tavannut!".


Nagaia jatkoi Orvillen ylistystä ja kehumista vielä jonkin aikaa, ja punastunut ja häkeltynyt poika ei nähnyt muuta keinoa hiljentää tyttö kuin tämän suuteleminen. Suudelman jälkeen Nagaia seisoi paikoillaan typerä, unelias ilme kasvoillaan. Orvillen suudelma... Se tuntui aivan eriltä, kuin Icaruksen suuteleminen.
"Nagaia, mä haluaisin vielä jäädä tänne, mutta kello on jo paljon. Meidän asuntolassa on tosi tiukat nämä säännöt, siellä pitää olla illalla ennen kahtatoista tai saa merkinnän 'mustaan kirjaan'. Mutta nähdäänhän taas jonain päivänä?" Orville mutisi pahoitellen.
Nuoret sopivat tapaavansa seuraavana päivänä luentojen jälkeen opiskelijakahvilassa.


Tällä kuvalla ei juurikaan ole merkitystä. Mutta katsokaa nyt kuitenkin, kuinka komea Orville on (:


Pientä esimakua seuraavasta osasta; mikäs tämä tönö on?

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Ihan näin kevyenä loppuhuomautuksena; tässä osassa oli jotain sata kuvaa ja kirjoitin tätä koko eilisen päivän + hieman vielä tänäänkin. Mitä siitä voi päätellä? Kirjoitusfiilis ei vieläkään ole oikein iskenyt. Teksti on paikoitellen tönkköä ja tylsää, mutta älkää tappako minua sen vuoksi, ettehän (:

Seuraavassa osassa tutustummekin tuohon tönöön, ja ehkä muistan tehdä taloesittelynkin. Mutta se on se ehkä ;)
Kommenttia saa edelleen laittaa !