Terppa sano Kerppa kun laskiaispullaa mussutti!
Tekaisinkin tämän nelososan jo nyt, peli-into kun sattui iskemään aivan yllättäen. Nyt, kun luen tätä osaa, tuntuu että tapahtumat etenevät liian nopeasti -.-" Sanokaahan, onko näin?

Sosiaalisena ihmisenä Impi toi usein työkavereitaan kotiin töidensä jälkeen. Erityisesti tämä typeräkampauksinen Enni Salonen tarttui usein Immen mukaan.


Ystävistä ei ole koskaan haittaa, ei, vaikka heillä ei olisikaan ylähuulta. Enni oli ihan hyvä tyyppi ja Impi viihtyi hänen seurassaan. Osakan syntymäpäivän koittaessa ainoa paikalle kutsuttu vieras oli Enni, sillä hänestä oli päivien kuluessa tullut Greenhilleille hyvin läheinen.


Kynttilöidenpuhallusoperaatiota Impi ja Enni eivät ehtineet katsomaan, mutta hyvin Osaka homman hoiti Kioton avustuksella. Kioto kehotti poikaansa toivomaan jotain, ja Osaka kyllä toivoi; uutta logiikkapeliä nimittäin.


"Iti mikti minun jalkani tällä tavalla tinkuvat?" Osaka hätääntyi tuntiessaan jalkojensa sinkuvan omituisesti.


Taaperoaikansa omituisen näköisenä viettäneestä Osakasta kuoriutui varsinainen söpöliini. Pienoisen muodonmuutoksen poika kuitenkin koki, onnistuin vain hukkaamaan muodonmuutoskuvat.


Taloudessa oli nyt yksi syli-ikäinen vähemmän, joten Kioton ja Immen taakka keveni huomattavasti. Tästä onnellisena Kioto kaappasi vaimonsa romanttiseen suudelmaan, ja lupasi, että taloon hankittaisiin vielä joskus lisää pieniä jalkoja. Sitten myöhemmin, kun kaksosetkin hieman kasvaisivat.


Nyt, kun Greenhillien esikoinen oli jo kouluiässä, tunsi Impi tarvetta hieman äidillisempään lookiin. Tyttömäisen pörröinen kampaus vaihtui siistiin, paksuun lettiin ja räväkkä luomiväri hillitympään.


Osakan huonetta hieman remontoitiin (koneessa on jokin häiriö, se hukkaa osan kuvista ja Osakan uusitun huoneen kuvat sattuivat kadonneiden listalle), ja poika sai huoneeseensa myös shakkipöydän jonka kimppuun hän innokkaasti hyökkäsi. Osaka käytti koko loppuillan pelin parissa, ja Osakaa parikymmentä vuotta vanhempi neiti Salonenkin sai köniinsä. Ei kyllä mikään ihme, ehtihän Osaka treenata logiikkansa miltei täyteen taaperoaikanaan.


Kioto kuvitteli shakkilahjakkuuden olevan geeneissä ja hän haastoi poikansa tiukkaan kamppailuun. Turhaan, sillä oli sanomattakin selvää, että Osaka sen voiton vei. Pelin tiimellyksessä oli kuitenkin hyvä keskustella ja kysellä kuulumisia.
"Isä, onko siellä koulussa niitä, niitä, ällöttäviä t-t-tyttöjä..?" Osaka kysyi arastellen Kiotolta. Kioto ratkesi remakkaan nauruun.
"Voi Osaka, sinä et vielä ehkä sitä ymmärrä, mutta jonain päivänä sinä suorastaan juokset tyttöjen perässä! Ja kyllä, jahti aloitetaan jo ala-asteella. Koulussa on tyttöjä, ja paljon onkin!" Kioto pelotteli. Osakan silmät laajenivat hämmästyksestä, ja poika ajatteli juoksevansa tyttöjen perässä vasta sitten kun lehmät alkavat lentää.


Luottamuksellisten isä-poika-shakkipelikeskustelujen parissa vierähti helposti tunti jos toinenkin, ja koulubussi kaarsi pihaan aivan huomaamatta. Kioto kuuli bussin tööttäykset viime hetkellä, halasi Osakaa, käski tätä pitämään silmänsä auki nättien tyttöjen varalta ja passitti pojan pihalle.


"Hei, tämä bussi taitaa ajaa ala-asteen kautta?" Osaka varmisti äitinsä oppien mukaisesti kuljettajalta. Impi oli edellisenä iltana pelotellut poikaparkaa kamalilla tarinoilla kummitusbusseista, jotka keräävät huolimattomat lapset kyytiinsä ja ajavat jonnekkin, kukaan ei tiedä minne. Kukaan ei ole koskaan kummitusbussiin noustuaan palannut takaisin kertomaan, minne bussi meni.


Osakan bussi kuitenkin oli ihan oikea bussi, ja poika pääsi oikeaan osoitteeseen. Koulupäivän päätteeksi Osakan pienissä kätösissä lepäsi todistus, jota koristi seiska. Osaka oli kuvitellut loistavansa koulussa täydellisillä logiikkataidoillaan, mutta poikarassu erehtyi, sillä ne kamalat tytöt olivat vieneet opettajien huomion nukkekertomuksillaan. Osakan mielestä seiskan todistus oli kamalan huono, niin huono, että sellaista hän ei halunnut enää koskaan.


Huonon todistuksen aiheuttamaa harmia lievensi hieman Osakan uusi ystävä: bussista kipusi Osakan jälkeen Orlando Luode (?), joka osoittautui mukavaksi kaveriksi.


Osaka olisi tahtonut heti opettaa Orlandon pelaamaan shakkia, mutta Kioto käski poikansa tehdä ensin läksyt. Hieman äristen ja muristen Osaka kaivoi vihkonsa esiin ja hutaisi läksyt jotenkuten. Voi poikapoikapoika, tuolla menolla ei kyllä kymppiä tule.


Parikymmentä minuuttia aiemmin Osaka oli ollut pettynyt huonoon todistukseensa, mutta heti shakkilaudan ääreen päästyään hänen silmiinsä syttyi innostus. Orlando ei meinannut pysyä kärryillä ollenkaan Osakan selittäessä shakin sääntöjä suu vaahdoten.


Impi oli ahkera työntekijä, ja se näkyi palkkapussissa: ylennyksiä sateli jatkuvasti ja perheen varat kasvoivat kohisten. Kioto puolestaan eteni urallaan hitaammin, hän ei voinut käydä päivittäin töissä kaksosten vuoksi.


Jälleen kerran Immen mukaan töistä oli tarttunut Enni Salonen. Mukavahan se on, kun on ystäviä mutta päivittäinen kyläily ottaa jo vähän voimille...


"Tiesitkös, että olen kehitellyt täysin varman shakinvoittokaavan. Nimittäin todennäköisyys voittaa on yhden suhde kahteen kerrottuna muuttujalla potenssiin kaksi, ja sen voi maksimoida laittamalla muuttujaksi äksän viidesosan neliöjuuren! Älä kerro tätä kenellekkään, tämä on salaisuus", Osaka supisi Orlandolle selitellessään yhä shakin sääntöjä. Orlando ei ymmärtänyt hölkäsen pöläystä, ja hän koki parhaaksi olla vain hiljaa ja nyökkäillä.


Osakan ja Orlandon nauttiessa shakin saloista ja Immen ja Ennin mittaillessa voimiaan tyynysodan parissa Kiotoressu joutui jälleen kotiorjaksi vessanpöntön ääreen.
"Aukene senkin hikinen, saastainen tukos tai minä teurastan sinut!" kuului Kioton sadattelu vessan suljetun oven takaa.


Muutaman päivän kuluttua vessanpöntön taas toimiessa oli kaksostyttöjen syntymäpäivän aika. Ensimmäisenä kakun ääreen pääsi pari minuutta siskoaan vanhempi Nagaia. Kuvan taapero-Nagaiasta näette vasta Tokyonkin kakunpuhalluskuvien jälkeen d:


Pikkuinen Nagaia ei ymmärtänyt kakkuhommasta mitään, kunhan vain tuijotti ihmeissään posket pullolla kynttilöitä puhaltavaa äitiään.


Tokyo pääsi kakulle juuri töistä tulleen isänsä avustuksella. Eipä tämäkän tyttö kynttilöiden päälle ymmärtänyt, jokelteli vain söpösti.


Tässä näette taaperoikäisen Nagaian, joka ei pysynyt paikoillaan sekuntiakaan ja siksi en saanutkaan tyttösestä kunnon naamakuvaa. Mutta kuten näkyy, Nagaia on veljensä tavoin pieninenäinen mutta muuten kasvoiltaan hieman pyöreämpi. Nagaian luonnepisteet ovat 5-8-9-3-1, eli tyttö on melkoinen marisija. Horoskoopiltaan hän on kaksonen.


Tässä puolestaan on Tokyo, joka menisi paremmin Osakan kuin Nagaian kaksossiskosta. Tismalleen samanlainen naamavärkki. Tokyon luonnepisteet jakautuvat 9-8-10-3-3, eli hän on ainakin hyvin siisti persoona. En millään muista nimeltä muita kun S/S- ja M/K-kohdat noista luonnepistekohdista o.O
Ai niin, Tokyon horoskooppi on skorpioni,


Nagaian ja Tokyon taitojen suhteen nostettiin kissa heti pöydälle, ja kävelyopetus aloitettiin välittömästi kakkukahvien jälkeen, ettei viimeisten taitojen opettaminen jäisi tyttöjen kanssa viimeiselle taaperopäivälle kuten Osakan suhteen pääsi käymään.


Osaka jäi kaksosten taaperouden vuoksi nyt vähemmälle huomiolle ja omalle vastuulleen, mutta se ei poikaa haitannut. Oikeastaan Osaka oli mielissään omasta rauhastaan ja vastuusta, ja hän halusi osoittaa olevansa kypsä ikäisekseen auttelemalla talon kunnossapidossa.


Jos Osaka yöllä keksi unessaan jonkin vallankumouksellisen shakkipelitekniikan, hänen oli pakko päästä heti aamulla sitä testaamaan, ja joskus meinasi koulsuta myöhästyminen olla melkoisen lähellä. Onneksi vanhemmat kerkesivät sen verran kaksosista irtautumaan, että herättivät Osakan shakkihuumasta ja hoputtivat bussiin.


Tällä kuvalla ei oikeastaan mitään muuta virkaa kuin hehkuttaa kuinka söpö Osaka on porovillapuserossa (8

Kioton ylennyttyä kansainväliseksi seikkailijaksi hänen työaikansa ovat olleet taaperoystävälliset, sillä hänen työnsä alkavat kun Immen työt loppuvat. Rehellisin mielin Kioto sai siis viettää päivisin aikaa kaksostyttöjen kanssa, ja eräänä kauniina päivänä isukki sitten opetti molemmat tyttöset kävelemään! Iso urakka siinä kyllä oli, mutta on se sen arvoista.


Sinä samaisena päivänä koitti taaperoystävällisten työaikojen loppu - Impi ylennettiin ja hänen työaikansa muuttui tunnin myöhemmäksi. Nyt rouva taitaa olla komentaja tai jokin vastaava..?


Ylennyksen myötä perhe raapaisi kokoon pienoiseen remonttiin tarvittavat rahat. Tästä välistä taas puuttuu pari kuvaa, eikä keittiönurkkaus näy kunnolla. Kuten näkyy, taloon hankittiin myös maalausteline, jonka väri kylläkin tuosta vaihdettiin myöhemmin  hieman tummempaan. Tämä kuva on otettu ovelta.


Keittiön tasojen väri vaihdettiin uusiin tapetteihin sointuvammaksi ja ruma, kulunut jääkaappi vaihdettiin hienompaan. Myös vanha hella lensi suorinta tietä kaatopaikalle ja tilalle tuli koreampi. Immen vaatimuksesta taloon ostettiin myös tuommoinen roskissysteemi.



Rahaa oli kuin roskaa, ja se päätettiin tuhlata perheen aikuisten omaan makuuhuoneeseen. Paljoa ei kuitenkaan saatu aikaan, sillä rahat loppuivat eikä huoneeseen saatu kuin kirjahylly, sänky, yöpöytä ja pari kattolamppua.


Kioto suorastaan rakastui maalaustelineeseen ja alkoi heti treenata. Hän haaveili maalaavansa joskus tulevien perijöiden kuvia suorastaan liukuhihnalta seinien koristeeksi. Ainakin on herralla aikaa harjoitella (:


Osakalla oli alkanut sujua koulussa hieman paremmin - seuraavaan todistukseen tupsahti kasi puolonen. Nuoriherra ei itse ollut tulokseensa tyytyväinen, ja hän painuikin heti koulusta tultuaan pakertamaan läksyjen kimpussa.


Läksyt eivät kauaa kiehtoneet, kun Osaka bongasi kaverinsa Orlandon jalkakäytävältä käppäilemästä. Osaka nappasi untuvatyynyn mukaansa, ja yllätty ystävänsä mätkäisemällä tätä leikkisästi päin naamaa. Orlando oli heti leikissä mukana, ja kosti Osakan yllätyshyökkäyksen.


Osakan ja Orlandon nahistellessa pihalla olivat kaksostytötkin ymmärtäneet ystävyyden salat, ja he leikkivät sulassa sovussa keskenään. Sopu sijaa antaa, vaan on tilaa vähän riidelläkkin. Ajoittain kuului nukkekodin ääreltä melko kipakoita ärähdyksiä ja komennuksia, jos toisen ohjailemat nuket eivät liikkuneet toisen toivomuksien mukaan.



Vaikka Impi ja Kioto olivat tehneet parhaansa tyttöjen opetuksen suhteen, kumpikaan tytöistä ei ollut vielä oppinut pottailua ja lisäksi Tokyolla oli kovia vaikeuksia puhumisenkin suhteen.  Paniikki alkoi jo painaa päälle, kun tyttöjen synttäreihin oli aikaa päivä.
Ratkaisu oli melko yksinkertainen; Osakan taaperoaikainen mahtimaitomasiina oli vielä tallella, ja sen antimien avulla saatiin oppi taottua tyttöjenkin kalloihin.


Takaumia edellisestä osasta; hohtava taapero rämpyttää logiikkapeliä. Tällä kertaa kyseessä on kuitenkin Tokyo, jonka keskittymistä sininen hohde suunnattomasti häiritsi. Kukapa sitä pystyy palikkahommiin keskittymään, jos koko huone hehkuu mahtimaidon vaikutuksesta!


Illantullen kaivettiin jääkaapista esiin kaksi kakkua, ja kaikkihan tiesivät mitä se tarkoitti. Jälleen Nagaia pääsi ensin puhaltamaan kynttilät Tokyon märistessä lattialla. Tällä kertaa ainoa perheen ulkopuolinen synttärivieras oli Orlando.


"Tätti taanko minä toivoa nyt?" Nagaia mökelsi tuntiessaan jalkojensa venyvän oudosti. Osaka ja Orlando olivat aiemmin päivällä kertoneet tytöille, että syntymäpäivinä on tapana toivoa jotain kun puhaltaa kynttilät.


Nagaiasta tuli oikein nätti lapsonen, hänen kasvonsa ovat jotenkin jännät. Tuo ruma pinkki asu meni heti vaihtoon. Kuten näkyy, Orlando ainakin tuijotti Nagaiaa ihan mykistyneenä. Vasta äskenhän tuo kaunokainen oli epämääräinen, rääkyvä sinappikone!


Kun kaikki olivat ihastelleet Nagaian kauneutta tarpeeksi, oli Tokyon vuoro päästä kynttilät sammuttamaan.


Tokyo otti kasvamisen melko rauhallisesti, hän ei turhia häslännyt vaikka kaikki kerääntyivätkin hänen ympärilleen tuijottamaan. Oikea diiva ei turhaa stressaa!


Tokyosta tuli aivan järjettömän nätti! Alunperin hänellä ei kylläkään ollut hiuksia (huono ladattu, ei toimi lapsilla) ja hänen vaatteensa olivat aivan kammottavat, mutta tässä hän on pienen muodonmuutoksen jälkeen. Täytyy kyllä sanoa, että Tokyo on isoveljensä kopio.
Niin ja tuo mekko vielä vaihtui. En tykännyt tuostakaan ^^,


Tässä näkyy myös Nagaia muodonmuutoksen jälkeen; tytön taaperoajan pehkoa muotoiltiin siten, että siitä sai samanlaiset letit kuin siskollaan. Tyttö ei mekkoa tahtonut, hän kiskoi ylleen mieluummin pillifarkut ja iloisen t-paidan.


Kesken kakunsyönnin ja koulukeskustelun Nagaia kiskaisi veljeään hihasta ja vinkkasi tätä tulemaan sivummalle juttelemaan.
"Kuule Osaka, onko ihan totta että koulussa on aivan kamalaa..?" Nagaia kysyi arastellen.
Osaka katsoi siskoaan aivan ihmeissään ja vinkkasi silmää.
"Ehei, ei tosiaan! Koulussa on melko mukavaa. Ja odotahan vain kun näet ne kaikki hienot leikkikenttälaitteet joita siellä on! Liukumäki ja kaikki!" Osaka hehkutti. Nagaia kohautti olkiaan epävarmana.
"Noh, jos kerran sanot niin... Mutta minua vain pelottaa, mitä jos siellä kiusataan?" tyttö henkäisi. Osaka naurahti ja taputti Nagaiaa selkään.
"Älä pelkää. Ei kiusata, ja vaikka kiusattaisiinkin niin ei kauan. Isoveli valvoo!"


Aamulla koulubussin pysähtyessä oli pihassa yhden koululaisen sijasta kolme koululaista odottamassa. Tokyo ei ollut malttanut yöllä nukkua paljon ollenkaan, hän oli aivan täpinöissään koulun alkamisesta. Nagaia puolestaan oli edelleenkin hieman hermostunut, ja hän oli toivonut että äiti saattaisi heidät kouluun. Immen oli kuitenkin lähdettävä töihin, sillä hänen työautonsa saapui pihaan samaan aikaan koulubussin kanssa.


Jonkin ajan kuluttua lähti Kiotokin töihin. Hän on muuten tällä hetkellä muistaakseni kansainvälinen seikkailija.


Kotiin tuli ensimmäisenä Impi, joka ylennettiin avaruuslentäjäksi. Kuntopisteitähän ei vielä ole tarpeeksi, mutta vastasin oikein urakysymykseen ja siitä se lähti. Seuraava ylennys onkin sitten se kenraali (:




Heti Immen kimppakyytiauton perässä tien varteen kaarsi koulubussi, joka toi kotiin yhden kympin (Osaka), yhden seiskan (Tokyo) ja yhden kasipoken (Nagaia). Nagaia oli koulussa lausunut jonkun runon tai laulanut jotain, ja hän sai siitä palkkioksi parisataa simoleonia ja siksi hänen todistuksensakin oli parempi kuin Tokyon.


Impi toi muuten töistä taas mukanaan Enni Salosen, joka pääsi koekaniiniksi Immen uuden kampaajapöydän ääreen. Melko nätti Ennistäkin saatiin, eikö vain?


Immen vielä stailatessa Enniä entistä ehommaksi kokoontui läksypartio Osakan huoneessa. Vaikka Nagaia oli laulaa loilottanut koulussa Tokyota paremmin, Tokyo sai läksynsä ensimmäisenä tehtyä ja hän pääsi testaamaan uuden lelulaatikon aarteet ennen muita.


Stailausoperaation päätökseen saanut Impi valmisti kullannupuilleen herkullisen chili con carne -päivällisen.
"Hei tytöt, koulussa oli aika siistiä kun Orlandon kanssa laitettiin kuollut hiiri opettajan laukkuun. Olisitte nähneet sen harakan naaman kun se löysi sen!" Osaka remusi kun Impi oli poissa kuuloetäisyydeltä. Ei Osakakaan niin tyhmä ollut, että olisi kolttosillaan ylpeillyt äitinsä kuullen. Tytöt kuuntelivat Osakan hurjia juttuja silmät ymmyrkäisinä. He eivät tienneetkään, että heidän veljensä on tuollainen huligaani!


Pimeän laskeutuessa Kioto tuli kotiin ylennettynä syvänmerensukeltajaksi (?), ja Tokyo juoksi heti halaamaan rakasta isäpappaansa.


"Ja Simi Häikkönen ajaa suihkarillaan VRUUUM ja kolaroi keltaisen auton kanssa RÄKSSS KRIIH", Tokyo selosti käyttäen runsaasti efektiääniä. Tähän väliin Osaka päätti pitää pienen valistuksen, siskohan ei näyttänyt tietävän että Simi Häikkönen ajaa ravihevosia, ei suihkareita!


Ja kappas kappas, viereisessä huoneessa taitaa olla jokin hukassa.


Kun se hukkaan mennyt esine löytyi, Kioto syventyi jälleen toteuttamaan taiteellisia lahjojaan.


Impi sai kummallisen äidillisyydenpuuskan ja päätti paistaa räiskäleitä rakkaalle perheelleen. Osakan syntymäpäivä olisi kohta, ja poika ei ollut vielä puhunut mitään tulevaisuudensuunnitelmistaan, eli mitä tahansa saattoi odottaa. Mitä jos poika lähtisi pois kotoa yhtäkkiä ja jättäisi Immen, Kioton ja kaksoset rannalle ruikuttamaan.
Impi halusi elää hetkessä ja nauttia rakkaidensa seurasta kun se oli vielä mahdollista.


Koko perheen kokoonnuttua räiskäleitä syömään Impi ja Kioto yrittivät ottaa selvää Osakan ajatuksista. Poika kuittasi utelut naurahtelulla. "En ole vielä ajatellut niin pitkälle", hän sanoi ja keskittyi lättyynsä.


"Tokyo, tiedät kai että Osaka on jo tosi vanha? Oletko ajatellut, että hän lähtee kohta pois?" Nagaia kysyi siskoltaan huolestuneena tyttöjen linnottauduttua Osakan huoneeseen televisiota katsomaan.
"Osakako lähtisi pois? Höpö höpö! Sano minun sanoneen, Osaka ei ikinä lähde kotoa pois", Tokyo lohdutti siskoaan. "Osaka on rohkea ja peloton, mutta sisimmässään hieman mammanpoika. Usko minua, minä tiedän kyllä" hän jatkoi. Nagaia aikoi vielä sanoa jotain, mutta Osaka pamahti huoneeseen ja hätisti tytöt pois.
"Haluan keskittyä itseeni ja ajatuksiini", poika vain tokaisi.


"Mikä noita kaikkia oikein vaivaa, eivätkö he pidä minusta vai miksi he painostavat päättämään lähdenkö vai enkö lähde?" Osaka pohti shakkilaudan äärellä. "Tiedän kyllä, että voin lähteä sitten joskus yliopistoon tai jonnekkin, mutta en halua! En vielä!" hän hikeentyi. Tytötkin puhuivat hänen selkänsä takana hänestä, entä jos hekään eivät oikeasti pidä hänestä?


"Kolme pientä elefanttia marssi näin, aurinkoista tietä eteenpäin", Nagaia ja Tokyo lallattelivat seuraavana aamuna lössin saapastellessa kohti koulubussia. Osaka oli edelleen ajatuksissaan eikä osallistunut tyttöjen ilonpitoon.


TT - Tärkeä Täti.


Kiotolla oli ansaittu vapaapäivä, ja hän päätti käyttää sen maalaustelineen äärellä. Hän oli päättänyt maalata oman muotokuvansa, mutta harjoitukseksi hän maalasi ensin tyttöjen huoneeseen sointuvan koirataulun.


Koirataulun maalattuaan Kioto peilaili hieman, ja tuijotettuaan itseään tarpeeksi hän tarttui siveltimeen ja alkoi sutia. Tässä vaiheessa peli sekosi ja maalaus meni uusiksi, eli se lopullinen ei ole tuo mikä tuossa on tekeillä.



Osakan numero säilyi samana eikä hän tuuletellut astuttuaan bussista ulos, siksi tässä ei ole hänestä kuvaa. Mutta molemmat tytöt sen sijaan nappasivat kympit todistuksiinsa. Tänään oli Tokyon vuoro loistaa, hän rakensi jonkin tulivuorisysteemin ja sai palkintorahan + korotetun numeron todistukseensa. Lapsineroja ^^,


Todistustuuletusten jälkeen läksypartio kokoontui jälleen Osakan huoneessa. Osaka oli hieman piristynyt, sillä koulussa oli ollut mukava päivä. Opettaja sen sijaan ei ollut ollut mukava; läksyt olivat älyttömän vaikeita ja poikarassu joutui tosissaan irvistelemään ennen kuin tehtävät ratkesivat.


Läksyjenteon jälkeen tytöt kuulivat isänsä maalanneen heille taulun, ja he säntäsivät pää kolmantena jalkana huoneeseensa katsomaan taulua. Molemmat henkäilivät ihastuksesta, he eivät meinanneet uskoa silmiään. Lopulta Nagaia tiivisti hämmästyksen sanoiksi.
"Osaako isi oikeasti maalata?"


Koirataulu menetti hohtonsa kun nukkekoti alkoi vetää puoleensa. Tyttöjen leikkiminen on nykyään jo siivompaa kuin taaperona, nukkeja ei enää tukita nenään.


Nagaian hakiessa tytöille keittiöstä välipalaa hän näki Meri Bromanin tallustelevan kadulla. Nagaia tietysti näki tytössä uuden leikkitoverin ja hän meni tervehtimään, mutta Meri olikin tylsä tyyppi: tytön piti lähteä heti kotiin.


Osaka oli nääntymäisillään nälkään, mutta jääkaappi miltei ammotti tyhjyyttään. Jostain poika kuitenkin onnistui kaivamaan esiin keksipussin, ja sitä rouskutellessaan hän päätti näyttää olevansa iso poika ja tilata täytettä kaappeihin.


"Hyvää päivää, olen Osaka Greenhill. Meillä on ruoka loppu, kai teiltä voi joku tuoda sitä lisää vaikka onkin jo möhä? Osoitteemme on kurimuksenkuja 174, odotan lähettiänne ulkona", Osaka hoiti homman mallikkaasti kotiin.


"Kiitos tilauksesta, oli ilo asioida noin reippaan ja kunnollisen nuoren miehen kanssa", ruokalähetti hymähti luovutettuaan tilatut tavarat Osakalle. Osaka kiitti ruokatarpeista ja kehuista ja vei tavarat jääkaappiin.


Tiedättekös mikä tämä on? Aivan oikein! Yksi kakku = Osakan synttärit. Osaka pääsee aloittamaan teinielämän Greenhillien suvussa, mikä kunnia!


"Ja lahjaksi minä toivon mopon, koiran, pleikkari kolmosen, pleikka kakkosen, äkspoksin, wiin, läppärin, tyttöystävän, stereot, ipodin, oman auton, helikopterin ja uima-altaan!" Osaka julisti ennen kuin puhalsi kynttilät. Impi ja Kioto katselivat toimitusta herkistyneinä, pian heidän esikoisensa olisi jo aikuinen.


"Hmm, hetkinen, unohdin yhden jutun. Toivon myös avaimet siihen autoon", Osaka muisti viime hetkellä.


Osakasta varttui tämmöinen hauskannäköinen herrasmies, joka pääsi heti pienelle peilivisiitille ja vaatekaapille. Saan tuosta paidasta kylmiä väreitä x_x


Tässä näette hänet; Osaka Greenhill, Greenhillin perheen esikoinen. Tavoitteekseen tämä komistus sai mammona- tai tietotavoitteen, ehdin jo unohtaa kumman. Herra haluaa jonain päivänä kohota alamaailman huipulle eli työskennellä rikollisnerona.
Niin, by the way, Osaka pitää alusvaatteisillaan hetkuvista mustatukkaisista simeistä, jotka eivät verhoa pikkupöksyjensä hulppeutta juhlapukuihin.

¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨¨

Älkää välittäkö jos olen jossain paikoissa sekoittanut Osakan Kiotoon. Herrojen nimet menevät minulla koko ajan sekaisin; Osaka lähtee töihin ja Kioto kasvaa teiniksi. Ehkä olisi aika hankkiutua hoitoon?

Seuraava osa tulee varmaan viikonloppuna, mikäli saan erään tähän legacyyn liittyvän jutun valmiiksi.

Kommentteja, kommentteja. Paljon kommentteja, kiitooos ^^,